Hötkyilemättä etenevä romaani luokanopettajasta, joka yrittää päästä sinuiksi sekä ystävänsä että veljensä kuoleman kanssa ja pohtii, onko rinnasta löytynyt patti syöpä vai ei. Haaviston romaaneille ominaiseen tapaan suuren osan kerronnasta muodostaa päähenkilön introspektio, joka monin paikoin lomittuu dialoginkin väliin niin, että lukija saa aivan miettiä, onko päähenkilö enemmän läsnä nykyhetkessä vai muistoissaan. Kokonaisuudessaan tykkäsin tarinan kaaresta, mutta jotkin sivujuonteet jäivät ehkä aavistuksen liikaa ilmaan roikkumaan.