Antologiassa on oman novellini lisäksi neljä muuta novellia. Tässä lyhyet maininnat niistä (omastani en tohdi sanoa mitään). Kussakin on tavalla tai toisella asetelma, jossa päähenkilö yksin tai jonkun toisen kanssa on altavastaajana ympäröivässä yhteiskunnassa, ja uhkaava tunnelma ja kiinni jäämisen tai paljastumisen ja sitä seuraavan rangaistuksen pelko on jatkuvasti läsnä.

Heidi Airaksisen Chia ja Edi Kabonin Sinä et ole kasvi maalaavat kumpikin lukijan eteen kuvan dystooppisesta tulevaisuudesta, jossa valvontateknologian avulla pidetään ruodussa homogeenista ihmismassaa ja ruodusta poikkeavia rangaistaan eheytyshoidoilla ja sen sellaisilla. Homogenian ylläpitäjänä ja valvojana nähdään toisaalta hallitus (Chia) ja toisaalta Yhtiö (Sinä et ole kasvi), mutta valvonnalta pakenemista ja vastarintaa oman erityisyyden suojelemiseksi harrastetaan kummassakin.

Asa Palon V-sana varioi dystopiateemaa viemällä lukijan postapokalyptiselle maaseudulle, jossa kyläyhteisöt joutuvat pärjäämään niukoilla resursseilla ja perustelevat ylimääräisistä suista eroon hankkiutumista mm. ahdasmielisillä asenteilla. Kerronta vaihtelee uni- ja valvemaailman välillä nokkelasti.

Nalle Mielosen Ulvova talo tuo goottilaista ja kosmista kauhua suomalaiseen kylämiljööseen, jossa ulkopuolisia eksentrikkoja suvaitaan vain kun ne palvelevat kyläyhteisön etuja. Vuorineuvostason kartanoromantiikan ystäville.

Antologian novelleista hahmottuu kokonaisuutena varsin ahdistava kuva siitä, millaista on sukupuoleltaan epätyypillisen elämä yhteiskunnassa, jossa moninaisuuden arvostus on pelkkiä korulauseita.