Kiekkomaailma-sarja lähestyy loppuaan, ja sen valitettavasti huomaa vähän ikävällä tavalla. Maailmanpoliisin komentaja lähtee taas kertomaan, miten muissa maissa pitää elää, rikkoo siinä samalla liutaa lakeja ja katsoo läpi sormien sadistimurhaajahovimestarinsa toimia. Rasistisen orjuuden lopettaminen on toki hyvä tavoite, mutta vähän kyllä nyt tavallista huonompi maku jäi juonesta suuhun. Kaiken huipuksi kerronta ontuu. Ensimmäiseen sataan sivuun ei tapahdu yhtään mitään, mutta samoja ikivanhoja avioliittovitsejä jaksetaan toistaa uudestaan ja uudestaan. Sitten kun tapahtuu, raportointi on oudon katkonaista ja hyppivää ja on vaikea pysyä perässä, mitä milloinkin tapahtuu ja miksi. Kokonaisvaikutelma on vähän kuin olisi tekoälylle annettu tehtäväksi kirjoittaa Kiekkomaailma-kirja. Struggelitavaraksi meni.