Luin tosiaan koko Brechtin runotuotannon saksaksi, vaikka saksantaitoni ei ole kaikkein erinomaisin (tämä on vasta toinen saksaksi lukemani kaunokirjallinen teos). Näin laajaan pakettiin mahtuu toki hyvin monenlaista tavaraa. Brechtillä on joitakin erinomaisen tunnettuja ja erinomaisia runoja, jotka Suomessa ovat tulleet tutuiksi etenkin laulujen sanoituksina. Ne nousivat esiin myös tämän kokoelman helminä. Sen lisäksi erityisen mieleenpainuvia runoja oli suhteellisen vähän, ja suurin osa oli sellaista tulinpa lukeneeksi -tasoa (mikä voi toki johtua myös heikosta kielitaidostani).

Brechtin tuotannossa erottuvat myös eri aikakaudet melko selvästi. Terävimmillään hän on ehkä 1920–30-lukujen tuotannossa, mutta natsien valtaannousun jälkeen runot tuntuvat muuttuvan aina vain osoittelevammiksi ja nokkeluus tuntuu lähinnä itsestäänselvyyksiltä (tai ehkä se vain tuntuu siltä näin muutamaa sukupolvea myöhemmin lukiessa). Toisen maailmansodan jälkeisen ajan runous tuntuu suorastaan viran puolesta sosialistiselta elikkäs melko puisevalta.

Jos ei ole aivan ehdoton Brecht-fani, niin varmaan riittää, kun lukee vain ne Brechtin kuuluisimmat runot, sillä ne ovat kuuluisia ihan syystä.