User Profile

Kepeä ja mukava "chick lit" -kirja. Päähenkilö etsii uutta suuntaa elämälleen ja löytää sen Tampereelta. Nyt minäkin haluaisin muuttaa!

hyppy vähän tuntemattomaan lajityyppiin

(luin nämä kirjat erikseen enkuksi, mutta oikean edikan löytäminen jotenkin tuskaa niin ihansama)

Yllättävän hyvin toimivaa skifiä molemmat kirjat. Toki vähän höpsöä välillä, mutta hyviä visioita. Maailmojen sodassa (1898) oli jotenkin symppistä, miten elettiin vielä maailmaa, jossa henkilöautot olivat harvinaisuus ja oikea sodankäynti oli paljon vähemmän mekanisoitunutta. Polkupyörätkin tuntuivat moderneilta (mainitaan kirjassa huomattavasti useammin kuin autot). Siinä ajassa marsilaisten lämpösäteitä ampuvat sotakoneet olivat varmaan aika hurja luomus.

Ihan hauska lastenkirja, ei kuitenkaan aikuisena luettuna erityisen jännä. Vastasi aika pitkälti muistikuviani lapsena näkemästäni Disney-sovituksesta, tosin Peter Panin hahmo taisi olla leffassa vähän kiltimpi, kirjassa paikoin kaoottinen ja itsekäs. Näsäviisas kertojaääni oli paikoin melkein ärsyttävä, paikoin hauska ratkaisu. Loppu oli onnistunut.

Kepeästi etenevää hömppäskifiä. Kerronta rakentuu ärsyttävän nokkeluuksia täynnä olevalle dialogille, mitään syvällisempää tässä kirjassa ei ole.

Ensimmäinen Simenonin kirjoittama Maigret-kertomus, ja ensimmäinen lukemani. Juonessa ei ollut mulle tai varmaan ylensääkään nykypäivän rikosviihteessä marinoituneelle lukijalle kauhean erikoisia käänteitä, mutta ihan viihdyin lakonisen kerronnan parissa. Maigretin hahmo on hyvä arkkityypillisen kovaksikeitetty etsivä.

Muusta Suomesta eristyneenä elävän Palonkylän naiset ovat väkivahvoja. Kylän voimanainen ja johtohahmo Peija palaa sodasta riutuneena ja muistinsa menettäneenä.

Tämä kirja ei oikein temmannut mukaansa. En vain juuri välittänyt Peijasta hahmona. Hänen kamppailunsa omien halujensa ja muiden vaatimusten ristiriidassa tavalla, joka tuntui turhan modernilta.

Perusteellinen ja kiinnostava, vaikkakin masentava tietokirja keisarillisen Saksan toteuttamasta nama- ja herero-kansojen kansanmurhasta, joka on jossain määrin unohtunut länsimaissa.

Nopealukuinen kirjanen Britannian EU-eroon johtaneista syistä ja siitä, miksi Suomessa vastaava tapahtuma olisi epätodennäköinen. Uschanovin analyysi ja argumentaatio on viihdyttävää ja hän keskittyy laajempiin toisen maailmansodan jälkeisiin kehityskaariin "päivänpoliittisten" käänteiden sijaan - esimerkiksi Boris Johnson saa vain pari lyhyttä mainintaa, kun taas Thatcherin ja thatcherismin vaikutuksesta puhutaan useamman luvun verran.

Kepeää ja hauskaa huumorifantasiaa. Takakannessakin mainittu Terry Pratchett on ihan hyvä vertailukohta, kotimaasta tuli jotenkin mieleen Jarkko Martikaisen varhaisempi laululyriikka (tätäkään vertauskohtaa en itse keksinyt, mutta en saanut sitä päästäni kirjaa lukiessa). Hieman enemmän olisi voinut hahmoja syventää, ja kauhean syvällinen kirja ei ehkä muutenkaan ole, mutta Saarisen kielen käyttö on värikästä, tarinan käänteet hauskoja, ja kerronta muutenkin sujuvaa.

@henrik No mä pidin siis kyllä ihan paljonkin. Kieleltäänhän tämä on tosi sujuvasti luettavaa, ei mitään koukeroita. Riippunee, että miten antiikin maailma tai nyt ylipäätään kiinnostaa. Aina voi jättää kesken, tosin oon tosi huono noudattamaan tätä ohjetta :D Jos haluaa kokeilla Waltarin historiallisista romaaneista ensin jotain vähemmän mammuttia, niin ehkä jokin Johannes Angelos voisi olla myös hyvä.