User Profile

Toisin kuin nimestä ja joistain Kontulan haastisten kehystyksistä voisi ehkä arvella, kirjassa ei ollut kauheasti mitään kulttuurisotatykittelyä. Viiden esseen kokoelma, jossa käsitellään tunteiden korostumista julkisessa keskustelussa, sosiaalityötä, mielenterveysdiagnoosien lisääntymistä, parlamentarismin kyvyttömyyttä reagoida ekokriisiin, sekä kissojen ulkoilutusta.

Kontula esittää ihan kiinnostavia näkökulmia monista yhteiskunnallisista ongelmista, mutta hänen tarjoamansa ratkaisut jäävät paikoin laihoiksi. Teksti on usein vähän akateemisen tuntuista. Paras esseistä muodollisesti on viimeinen kissojen ulkoilutuksen toteuttamista käsittelevä, jossa Kontula esittää hyvin asian usealta eri kantilta, ja tarjoaa järkevän oloiset ratkaisuehdotuksensa.

Ihan pätevä murhamysteeri, mutta ei mitenkään erityisen mieleen jäävä. Varmaan ensimmäinen aikuisiällä lukemani Christie, eikä edes Poirotia tai Marplea. Tässä oli ihan kiinnostavaa leikittelyä yliluonnollisen kanssa ja juonenkäänteet onnistuivat yllättämäänkin, mutta hahmot olivat enimmäkseen latteita.

Sujuva murhamysteeri spefikehyksellä. Aikalooppi tuntui tavallaan kikalta, jota ilmankin kirja olisi toiminut, mutta ei olisi varmaan erottunut muista vastaavista.

Kokoelma muutaman sivun tarinoita kuvitteellisesta vantaalaisesta ostarista. Hauskaa urbaania ällökauhua.

Ollut vähän lukujumi kirjojen suhteen, ja tämä uusintalukukin jäi nyt kesken. Lueskelin kuitenkin tämän uuden suomennetun laitoksen kattavat alku- ja jälkisanat, jotka taustoittavat ansiokkaasti tarinaa.

Mainio tietokirja, joka oikoo perusteellisesti erilaisia keskiaikaan liittyviä myyttejä (tai yksinkertaistuksia).

Kirjan maailmassa ihmiset elävät vehreissä kestävän teknologian kaupungeissa ja puolet planeetasta (tai siis kuusta) on rauhoitettu ihmiskunnalta. Ihmiskunnan muinoin rakentamat ja sitten omille teilleen lähteneet robotit ovat jo melkein unohdettua historiaa. Päähenkilö, kiertävänä "teemunkkina" toimiva Dex, lähtee etsimään merkityksen tunnetta ja törmää robottiin, joka on lähtenyt tutustumaan ihmisten yhteiskuntaan.

Eli siis jonkinlaista tekno-optimistista ja utopistista skifiä on tämä lyhytromaani. Mulle melko uutta "solarpunk"-termiä on myös käytetty teosta kuvaamaan. Ihan kivasti kirjoitettu ja sympaattinen tarina elämän merkityksen etsimisestä, jotenkin liiankin kiva ja mukava. Ehkä kaipaan skifiltäni enemmän konfliktia ja säröä.