Kokoelma artikkeleita kieltäytymisen eri muodoista. Aiheissa esim. seksistä kieltäytyminen, erilaiset ruokaan liittyvät kieltäytymiset ja kulutuksesta kieltäytyminen.
Osa teksteistä aiheeltaan kiinnostavampia kuin toiset ("Vallasta kieltäytyjät" -jutun selailin hyvin ylimalkaisesti). Kirjoittajat kaikki tutkijoita, akateemisuus tuntuu välillä vähän kuivana tekstinä. Kirja julkaistu 2008, minkä huomaa osasta aiheita sekä niiden käsittelystä. Lukemisen arvoinen, varsinkin jos valikoi kiinnostavien aiheiden mukaan.
Tätähän olisi vielä tosiaan neljä kirjaa lisää (plus jatkotarut). Jos tätä tulee jatkettua - enpä tiedä - niin koitan etsiä alkuperäiskieliset teokset.
Taru kertoo Aldurin pyhästä kivestä, joka suojelee pahan voimilta. Niin kauan kuin kivi on Rivan …
Varhaisteini-iän suosikin uudelleenluku. Oli edelleen ihan hauskaa, kepeää fantasiaa. Alussa heitetään vähän turhan vinhasti eri jumaluuksia ja kansoja lukijan muistettavaksi, ja maailmanrakennus on muutenkin selkeän Tolkien-johdannaista. Esimerkiksi naiskuvassa näkyy 80-lukulaisuus, vaikka Polgara tuntuukin täydemmältä hahmolta kuin vaikka "Sormusten herran" naiset. Mieshahmot pitävän kaljan juonnista. Tarina etenee vauhdikkaasti varsinkin kirjan toisella puoliskolla ja Eddingsi(e)n vähän ironinenkin huumori tuo kivan lisän.
Suomennos on kohtalainen, englanti tulee paikoin vähän läpi. Tiettyjen termien toisto huvitti, esimerkiksi mieshahmot "vetelehtivät" aika monessa kohtaa ja ovet sun muut "rysähtelevät" vähän väliä (en tiedä, mitä termejä alkuperäisteoksissa on käytetty). Eniten tökkäsi sanan "race" kääntäminen muotoon "rotu" eri ihmiskansoista puhuttaessa.
Mukiinmenevää fantasiaa. Tarinoiden maailma aika perus pseudokeskiaikaa, hahmot eivät kovin kiinnostavia eikä huumorikaan niin iskenyt. Silti tarinoissa oli ihan kiinnostaviakin juttuja.
Kansainvälistä suosiota teoksillaan keränneen Marko Hautalan ensimmäinen novellikokoelma näyttää hänestä kokonaan uuden puolen. Kauhutarinoiden taituri …
Tunnelmallisia kauhunovelleja
No rating
Mainostekstin mukaan "novellikokoelma näyttää [Hautalasta] kokonaan uuden puolen", mutta kyllä näissä tarinoissa liikuttiin aika samoissa tunnelmissa kuin kahdessa häneltä aikaisemmin lukemassani romaanissa. Enimmäkseen arkisiin tilanteisiin sijoittuvaa kauhua, parissa ollaan ulkomailla reissaamassa. Ja on tosiaan yksi Twitter-tarinakin.
Pisimmät novellit ovat 30 sivun mittaisia ja osa tuntuu vähän liiankin tiiviiltä, raakilemaisiltakin - niistä olisi saanut vähän pidemmänkin tarinan ehkä kehiteltyä. Mutta Hautala osaa luoda hyvää tunnelmaa ja esitellä oikeilta tuntuvia hahmoja lyhyemmissäkin tarinoissa, joten kaikissa oli jotain kiinnostavaa.
Saarikivi on raskaan sarjan esseisti, tarkoitan siis että häntä on hyvin raskasta lukea. "Raskas" ei ole yksi kirjan hankalista sanoista, sen sijaan esimerkiksi "toksinen maskuliinisuus", "halla-aho" ja "fasismi" ovat. Esseet sinkoilevat käsiteltävien sanojen etymologiasta henkilökohtaisiin ja yhteiskunnallisiin vähän miten sattuu.Henkilökohtaisemmat pätkät ovat kiinnostavimpia, esimerkiksi "uupumuksesta" ja "hitaudesta" kertovat.
Jos on lukenut Saarikiven verkkokolumneja, tietänee mitä odottaa. Mutta en voi suositella.
Alkupuolella pari tehokasta kohtausta, kirjan edetessä usvan pelottavuus ei ihan kanna ja hulluuskohtausten kuva menee vähän toisteiseksi. Monen hahmon esittelyyn uhrataan sivuja, ja sitten hahmot joutuvatkin heti silppuriin, tai siis usvaan. Kovin syvällisiä henkilöhahmoja ei muutenkaan kirjassa ole. Homoseksuaalisuuden kuvaus on seitkytlukulaisen vanhahtavaa ja ainoa (hetero)seksikohtaus tylsä.
Nillityksestä huolimatta sivut kääntyivät nopeasti ja loppupuolellakin oli hyvää jännitystä.
Kiinnostava, mutta ei kovin sytyttävä esseekokoelma
No rating
Toisin kuin nimestä ja joistain Kontulan haastisten kehystyksistä voisi ehkä arvella, kirjassa ei ollut kauheasti mitään kulttuurisotatykittelyä. Viiden esseen kokoelma, jossa käsitellään tunteiden korostumista julkisessa keskustelussa, sosiaalityötä, mielenterveysdiagnoosien lisääntymistä, parlamentarismin kyvyttömyyttä reagoida ekokriisiin, sekä kissojen ulkoilutusta.
Kontula esittää ihan kiinnostavia näkökulmia monista yhteiskunnallisista ongelmista, mutta hänen tarjoamansa ratkaisut jäävät paikoin laihoiksi. Teksti on usein vähän akateemisen tuntuista. Paras esseistä muodollisesti on viimeinen kissojen ulkoilutuksen toteuttamista käsittelevä, jossa Kontula esittää hyvin asian usealta eri kantilta, ja tarjoaa järkevän oloiset ratkaisuehdotuksensa.
J. R. R. Tolkien: Elämä ja teokset on tietokirja fantasiakirjallisuuden mestarista J. R. R. Tolkienista …
Mukiinmenevä yleiskatsaus Tolkienista
No rating
Vaikka alaotsikko on "elämä ja teokset", alun elämäkertaosio on hyvin lyhyt, ja suurin osa kirjasta keskittyy Tolkienin teoksiin sekä erityisesti Taru sormusten herrasta -teoksen vaikutukseen sitä seuranneeseen fantasiakirjallisuuteen ja "nörttikulttuuriin" (2014 ilmestyneessä kirjassa toki ei olla enää aivan ajan tasalla).
Teoksen luvut toimivat pääasiassa itsenäisestäkin luettavina, ja tätä kirjaa olisikin ehkä mielekkäintä lukea valikoiden sieltä täältä. Esimerkiksi joidenkin postuumien tarinakokoelmien esittelyt olivat aika puuduttavaa luettavaa. Koska kirjassa käydään läpi käsittääkseni kaikki julkaistut Tolkienin tarinat, sekä laajasti muiden tekemät johdannaistyöt, hirveästi ei keretä viipyä muiden kuin niiden olennaisismpien teosten parissa. Toisaalta jotkut ilmeisesti tekijöiden omat analyysit vaikka Sormusten herrasta tuntuivat jopa vähän kummallisilta. Mutta paljon oli ihan kiinnostavaakin, minulle ennestään tuntematonta asiaa. Jonkin verran käsitellään toki myös Tolkienin teoksia ja vaikutusta Suomessa, mikä lienee suurin etu verrattuna ei-suomalaisiin teoksiin. Hakuluettelo kirjan lopussa olisi ollut ihan kiva, vaikka kirja ei mikään mammutti olekaan.
Ajattelin, että tämä voisi toimia jonkinlaisena lämmittelynä Sormusten herran …
Vaikka alaotsikko on "elämä ja teokset", alun elämäkertaosio on hyvin lyhyt, ja suurin osa kirjasta keskittyy Tolkienin teoksiin sekä erityisesti Taru sormusten herrasta -teoksen vaikutukseen sitä seuranneeseen fantasiakirjallisuuteen ja "nörttikulttuuriin" (2014 ilmestyneessä kirjassa toki ei olla enää aivan ajan tasalla).
Teoksen luvut toimivat pääasiassa itsenäisestäkin luettavina, ja tätä kirjaa olisikin ehkä mielekkäintä lukea valikoiden sieltä täältä. Esimerkiksi joidenkin postuumien tarinakokoelmien esittelyt olivat aika puuduttavaa luettavaa. Koska kirjassa käydään läpi käsittääkseni kaikki julkaistut Tolkienin tarinat, sekä laajasti muiden tekemät johdannaistyöt, hirveästi ei keretä viipyä muiden kuin niiden olennaisismpien teosten parissa. Toisaalta jotkut ilmeisesti tekijöiden omat analyysit vaikka Sormusten herrasta tuntuivat jopa vähän kummallisilta. Mutta paljon oli ihan kiinnostavaakin, minulle ennestään tuntematonta asiaa. Jonkin verran käsitellään toki myös Tolkienin teoksia ja vaikutusta Suomessa, mikä lienee suurin etu verrattuna ei-suomalaisiin teoksiin. Hakuluettelo kirjan lopussa olisi ollut ihan kiva, vaikka kirja ei mikään mammutti olekaan.
Ajattelin, että tämä voisi toimia jonkinlaisena lämmittelynä Sormusten herran uusintaluvulle, missä en ollut ihan väärässä. En tiedä, saavatko syvällisemmin Tolkienia tuntevat tästä minkä verran irti.
J. R. R. Tolkien: Elämä ja teokset on tietokirja fantasiakirjallisuuden mestarista J. R. R. Tolkienista (1892-1973). Kirjassa kerrotaan, miten Tolkien …
Ihan pätevä murhamysteeri, mutta ei mitenkään erityisen mieleen jäävä. Varmaan ensimmäinen aikuisiällä lukemani Christie, eikä edes Poirotia tai Marplea. Tässä oli ihan kiinnostavaa leikittelyä yliluonnollisen kanssa ja juonenkäänteet onnistuivat yllättämäänkin, mutta hahmot olivat enimmäkseen latteita.
