User Profile

Tämä on parannusta toisesta kirjasta. Ensimmäisen kirjan lapsista enää kaksi on kuvioissa, ja heidän mukanaan merimatkalle maailman ääriin tulee rasittava serkkunsa Eustace. Eustace on kirjan alussa aika tympeä karikatyyri ärsyttävästä ruikuttajasta (suomenkielinen sukunimensäkin on tosiaan Ruikku), mutta onneksi hahmonkehitystä tapahtuu. Ihan kauheasti ei kirjassa hahmoja kyllä esitellä tai syvennetä, mikä vie vähän tenhoa muuten jännältä meriseikkailulta (eipä eroa siinä aikaisemmista kirjoista). Kaikenlaisille mielikuvituksellisille saarille mennään matkalla Narnian ääriin, ja Aslan toki putkahtaa paikalle aina sopivilla hetkillä.

Ensimmäisen kirjan lapset kutsutaan takaisin muuttuneeseen Narniaan ja prinssiä pitäisi mennä auttamaan. Tämä oli jotenkin kuivaa luettavaa useassa kohtaa. Vähän ekan kirjan elementtien uudelleen lämmityksen makua tässä ehkä oli. Vanhat hahmot tekevät paluun ja uudet eivät ole kovinkaan mielenkiintoisia. Jonkin verran onnistutaan syventämään maailmaa.

Olen tässä nostalgialukenut Narnia-sarjan kirjoja. Tämä eka osa oli ihan hauska ja menevä, toki aatemaailmaltaan vähän vanhentunut, erityisesti sukupuoliroolien käsittelyssä. Narnia on jonkinlainen sekamelska eri tarustojen hahmoja fauneista Joulupukkiin, ja toki teoksen kristillinen allegoria ei ole kovinkaan hienovaraista.

Stranius on jonkin sortin erikoistyyppi, joka tykkää aikatauluttaa elämäänsä tarkasti, tehdä pohjetreeniä hampaista pessessään, ja asettaa itselleen uusia tavoitteita. Lisäksi monet tämän kirjan neuvoista on suunnattu erityisesti hänen kaltaiselleen itsenäisesti aikatauluistaan päättävää tietotyöläiselle. Mukana on joitain ihan yleiskäyttöisiäkin vinkkejä - toki suureksi osaksi melko arkijärkisiä juttuja, mutta sellaisetkin voivat usein olla hyödyllisiä kirjoittaa ohjeiksi. Esimerkiksi kirjassa esitetty idea siitä, että kategoriset päätökset usein vähentävät kognitiivista kuormaa (esim. karkin tai eläintuotteiden syönnin lopettaminen) oli sellainen itsestäänselvä neuvo, jonka lukeminen jotenkin loksautti idean omassa päässäni.

Kirja on melko lyhyt, tosin sen lukemiseen meni minulta aika pitkään. Ihan loppuluvussa tykitellään jonkin verran latteuksia putkeen, mutta kauheasti ei muuten jaaritella. Myöskin genren hittikirjoista joskus löytyvää tiettyä sosiopaattista fiilistä tässä ei ollut.

Kepeä ja mukava "chick lit" -kirja. Päähenkilö etsii uutta suuntaa elämälleen ja löytää sen Tampereelta. Nyt minäkin haluaisin muuttaa!

hyppy vähän tuntemattomaan lajityyppiin

(luin nämä kirjat erikseen enkuksi, mutta oikean edikan löytäminen jotenkin tuskaa niin ihansama)

Yllättävän hyvin toimivaa skifiä molemmat kirjat. Toki vähän höpsöä välillä, mutta hyviä visioita. Maailmojen sodassa (1898) oli jotenkin symppistä, miten elettiin vielä maailmaa, jossa henkilöautot olivat harvinaisuus ja oikea sodankäynti oli paljon vähemmän mekanisoitunutta. Polkupyörätkin tuntuivat moderneilta (mainitaan kirjassa huomattavasti useammin kuin autot). Siinä ajassa marsilaisten lämpösäteitä ampuvat sotakoneet olivat varmaan aika hurja luomus.

Ihan hauska lastenkirja, ei kuitenkaan aikuisena luettuna erityisen jännä. Vastasi aika pitkälti muistikuviani lapsena näkemästäni Disney-sovituksesta, tosin Peter Panin hahmo taisi olla leffassa vähän kiltimpi, kirjassa paikoin kaoottinen ja itsekäs. Näsäviisas kertojaääni oli paikoin melkein ärsyttävä, paikoin hauska ratkaisu. Loppu oli onnistunut.

Kepeästi etenevää hömppäskifiä. Kerronta rakentuu ärsyttävän nokkeluuksia täynnä olevalle dialogille, mitään syvällisempää tässä kirjassa ei ole.

Ensimmäinen Simenonin kirjoittama Maigret-kertomus, ja ensimmäinen lukemani. Juonessa ei ollut mulle tai varmaan ylensääkään nykypäivän rikosviihteessä marinoituneelle lukijalle kauhean erikoisia käänteitä, mutta ihan viihdyin lakonisen kerronnan parissa. Maigretin hahmo on hyvä arkkityypillisen kovaksikeitetty etsivä.

Muusta Suomesta eristyneenä elävän Palonkylän naiset ovat väkivahvoja. Kylän voimanainen ja johtohahmo Peija palaa sodasta riutuneena ja muistinsa menettäneenä.

Tämä kirja ei oikein temmannut mukaansa. En vain juuri välittänyt Peijasta hahmona. Hänen kamppailunsa omien halujensa ja muiden vaatimusten ristiriidassa tavalla, joka tuntui turhan modernilta.

Perusteellinen ja kiinnostava, vaikkakin masentava tietokirja keisarillisen Saksan toteuttamasta nama- ja herero-kansojen kansanmurhasta, joka on jossain määrin unohtunut länsimaissa.

Nopealukuinen kirjanen Britannian EU-eroon johtaneista syistä ja siitä, miksi Suomessa vastaava tapahtuma olisi epätodennäköinen. Uschanovin analyysi ja argumentaatio on viihdyttävää ja hän keskittyy laajempiin toisen maailmansodan jälkeisiin kehityskaariin "päivänpoliittisten" käänteiden sijaan - esimerkiksi Boris Johnson saa vain pari lyhyttä mainintaa, kun taas Thatcherin ja thatcherismin vaikutuksesta puhutaan useamman luvun verran.

Kepeää ja hauskaa huumorifantasiaa. Takakannessakin mainittu Terry Pratchett on ihan hyvä vertailukohta, kotimaasta tuli jotenkin mieleen Jarkko Martikaisen varhaisempi laululyriikka (tätäkään vertauskohtaa en itse keksinyt, mutta en saanut sitä päästäni kirjaa lukiessa). Hieman enemmän olisi voinut hahmoja syventää, ja kauhean syvällinen kirja ei ehkä muutenkaan ole, mutta Saarisen kielen käyttö on värikästä, tarinan käänteet hauskoja, ja kerronta muutenkin sujuvaa.