Hilja Valtosen romaaneissa on aina tiettyjä vanhentuneita arvoja, joita pidetään tavallaan kunniassa. Tämä ei ole poikkeus, mutta edelleen teksti on tarpeeksi lämminhenkistä ja säpäkkää, että minä luen vielä mielelläni viihteenä.

Loppu jäi kyllä vähän hämmentäväksi, mutta toisaalta olen tyytyväinen. Jos ymmärsin oikein. Mutta onko näissä nyt se lopullinen juoni edes pääasia - pikku seikkailut ja sanailu viihdyttää jo aika pitkälle.