En tykkää sitten yhtän Sari Airolan kuvitustyylistä, mutta jokaiselle omansa. Jos siitä on enempi innostunut, varmaan menee kirjakin. Itselle vertauskuvien kautta yksinäisyyden ja omaan maailmaan uppoutumisen käsittely oli sekin vähän plääh. No mutta, tämäkin on varmaan tiettyyn tarpeeseen tehtyä, yksinäisille lapsille ja yksinäisille maahanmuuttajalapsille kai erityisesti.