Tää kirja kiinnitti mun huomiota ensiksi, koska se oli kaunis kirja, kovakantinen ja designiltaan nätti. Kannessa olevan kissan tiukka ilme vaikutti juuri sellaisen kissan ilmeeltä, jolla oli konstit muuttaa jonkun elämä. Intensiivinen katse... Lisäksi olen täysin heikko kaikkia tarinoita kohtaan, joissa eläin auttaa ihmistä. Itken aina, eikä tämä ollut poikkeus. Muutaman kyyneleen ehdin vuodattaa.

James löytää kissan rappujen alta, eikä kyselyistään huolimatta löydä oranssille kissalle omistajaa. Lopulta hän arvelee sen olevan katukissa, kenties hylätty. Hän hoitaa sitä vähilla varoillaan, mutta valmistautuu erottautumaan siitä, arvellen että katukissa haluaa joku päivä lähteä jälleen omille teilleen. Miehen yrityksistä huolimatta kissa palaa aina takaisin, ja lopulta seuraa tämän mukana katusoittokeikoille. Bob mukanaan James tienaa lähes tuplat siitä, mitä yksin.
Siitä huolimatta vastoinkäymisiä satelee, ja voi vain ihmetellä kuinka paljon niitä suodaan yhdelle ihmiselle. James kuitenkin tekee kaikkensa pärjätäkseen - sillä hänenhän täytyy pitää huolta Bobista.

Vaikka kirja tosiaan kertookin Bobin saapumisesta James Bowenin elämään, se on myöskin puhutteleva teos katusoittajien ja muiden kadulla elantonsa ansaitsevien elämästä. Katusoittajia ja muita halveksutaan ja kehoitetaan hankkimaan oikea työ, vaikka se onkin metadoni-hoidossa olevalta lähes mahdotonta. On raskasta lukea, kuinka vähän reittejä pohjalta on ylös. Oli myös järkyttävää huomata, että ihmiset välittivät enemmän kissasta kuin itse ihmisestä, vaikka tavallaan se on ymmärrettävää. Kissat eivät dokaa ja aiheuttavat suhteellisen vähän ongelmia. Erityisesti Bob on mitä mainioin kissa, vaikka riehuukin välillä ympäri kämppää kuin heikkopäinen.

On aina uudestaan ja uudestaan ihmeellistä, miten eläimen rauhoittava läsnäolo voi parantaa ihmistä. En voi tietää, sattuiko Bob vain ottamaan ilon irti seurasta ja sen tuomista hyödykkeistä kuten turvasta, lämmöstä ja ruoasta, vai oliko se aidosti kiintynyt mieheen, joka hoiti ja ruokki sitä. Mutta entä sitten? Yhdessäolo oli molemmille hyödyllistä. James antoi Bobille huolenpitoa ja Bob Jamesille oman huomionsa. Minusta se on tarpeeksi ollakseen aitoa kiintymystä.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat ihmetellä ihmisen ja eläimen välistä suhdetta ja vain tykkäävät kissajutuista. Tai ihmisten selviytymistarinoista, sillä kirja on molempia.