Kirja on ihan luettava ja mielenkiintoinen, mutta en tiedä inspiroivasta. Neuvoissa oli paikoin ristiriitaisuutta - ymmärrettävästi, jokaisen tarina vaurastumisesta on yksilöllinen. Kirja kaipaisi kuitenkin kommentoivaa, tutkimuspohjaista vastinetta. Nyt jäämme vain henkilökohtaisten tarinoiden varaan. Toki tavoite on kai samaistuttavan esimerkin lisääminen, mutta en koe sen onnistuvan siinä hyvin. Suurin osa kirjan naisista on, jossei lähtokohdin keskiluokkaista, he ovat jo nuorena kasvaneet taloutensa ajatteluun. Se, että joku sai 10-vuotiaana joululahjaksi osakkeita, ja joku ymmärsi aloittaa 13-vuotiaana kesätyönsä, ei inspiroi. Kannattaako, jos on jo valmiiksi myöhässä? Kirja ei kuitenkaan tunnu itse huomaavan tätä talouskasvatuksen merkitystä tarinoissa. Onneksi kirjassa on sentään yksi esimerkki, että sijoittamisesta voi innostua myöhemminkin.

 Varallisuuden pohdinnassa ei näissä jutuissa myöskään päästä kovin syvälle. Vaurastumisen tavoittelulla on itsekäs maine, ja sijoittaminen leimaa porvariksi. Mutta jos tarkastelemma asiaa näkökulmasta, että maailman 26 rikkainta omistaa yhtä paljon kuin köyhin 50% ihmisistä; rikkaimmilla on niin paljon materiaa, että maapallon kestokyvyn kannalta se on joltain pois. Kaikki eivät vain voi olla yhtä rikkaita. Kyllähän siitä syntyy moraalista paheksuntaa! Toki on kummallista, että paheksuntaa kohtaavat edelleen melko keskiluokkaiset ihmiset. Mutta rikastumisessa on niin paljon moraalisia arvoja pohdittavana, että kummastuttaa miten kirjan henkilöt ovat hädin tuskin pintaraapaisua saaneet tehtyä. Ehkä osasyynä on formaatti. 

Mutta; nyt on rikkaista naisista asiaa. Eihän nuo demoneita olleet, ihan kiva. Keskustelu jatkukoon, jotta naisista tulisi myös taloudellisesti tasa-arvoisia.