Hieman trillerimäinen tarina, jossa selvitetään kuolleen keskimmäisen tyttären kautta koko perheen historia. Teemoina ulkopuolisuus, syrjintä, puhumattomuus. Paikoin kirja lepää ehkä vähemmän yllättävien teemojen varassa, mutta silti yllättää lopussa.

<spoiler>Hiljaisuus tappaa. Loppu tuntui epärealistisen toiveikkaalta. Toki se on myös melko avoin, sillä perheenjäsenet eivät tiedä koko kuvaa, minkä lukija tietää. Yleensä kuitenkaan vanhemmat eivät voi kantaa sitä suurta syyllisyyttä, joka heille kuuluu näin selkeästä yhden lapsen suosimisesta. On vaikea nähdä, miten sisarukset eivät etenkin aikuisena näkisi tätä tilannetta "en kelvannut vanhemmilleni ennen kuin heidän suosikkilapsensa kuoli". Mutta tarinan selkeä opetus on, että asioista pitää puhua. Puhuattomuuden takia vanhemmat tuhosivat lapsensa mahdollisuudet normaaliin lapsuuteen.</spoiler>