Ei niin kaukana nykyhetkestä, mutta ei niin lähellä että moniriviset lauseet olisi helppo ymmärtää.

Paavolaisen 20-lukuinen tulevaisuudenusko on innostavaa siitäkin huolimatta, että vuosikymmen myöhemmin kehitys oli johtanut toisen maailmansodan tuhoon. Tasa-arvoaiheita leimaa samanlainen naivismi - kirjailija puhuu yhtälailla imperialismin värjäämällä, rasistisella kielellä, mutta jollain tavalla luottaen siihen että tasa-arvoon ollaan menossa ja se on hyvä juttu.