Kirja kyllä valottaa äärioikeiston sekavuutta ja järjestäytymisen sattumanvaraisuutta, mutta samanaikaista väkivallan mahdollisuutta. Kirjan nimi kuvastaa kuitenkin osin Holapan tarinaa: kirja on nimetty sen mukaan, että hän olisi perustanyt järjestön, vaikka lopulta hän oli sen nimellinen johtaja jonkin aikaa. Samaan tapaan on paikoin hankala hahmottaa, miten hänen ajattelutapansa muodostoi ja myöhemmin kehittyi toiseen suuntaan, sillä paikoin tekstistä puuttuu jokin läheisyys omista tunteista. Ymmärrän kuitenkin, että siihen voi olla monta hyvää syytä.

Kirja oli julkaisemisen ja lukemisen arvoinen, mutta kaunokirjallisena ja ajatusmaailmaa luotaavana teoksena se olisi voinut hyötyä vielä pidemmästä kypsyttelyajasta.