This link opens in a pop-up window
Mielestäni näppärä idea ja toimii strippinä hyvin, mutta tarinan kehittyminen on myös hyvä punainen lanka ettei tunnu puuduttavilta lukea monta peräkkäin. Kirjastoaihe tietysti plussaa. Joku terävin särmä jäi kuitenkin mulle puuttumaan.
Kaapuveikko-strippisarjakuvassa seikkailevat sivistynyt kallo, öyhöttäjä-Killi ja päähenkilö itte, perämettien kaapuveikko. Kiinnostavimpia ovatkin heidän kanssakäymistään kuvaavat sarjikset. Kaapuveikko tasapainottelee jonkin väsyneen, vähän myötähäpeää aiheuttavan perusjuntin ja samaistuttavan, nyky-yhteiskuntaa oivaltavasti mutta lempeästi piikittelevän näkökulman välillä. Ihan ei meikälle napannut, mutta en pidä sitä Kaapuveikon vikana vaan omana preferenssinä.
Googlettaessa selvisi, että kaapuveikko ilmestyy tällä hetkellä pääsääntöisesti Iijokiseutu-lehdessä. En ole lukenut aiempia osia, mutta sanomalehtistrippinä tähän on helppo hypätä mukaan. Visuaaliselta luettavuudelta ja kuvitukselta sanoisin, että taattua laatua. Poliittisesta ulottuvuudesta kaapuveikko on aika yleissuomalainen, ei tartte ehkä ihan joka kohusta olla perillä ymmärtääkseen mistä on kyse. Vaikka se auttanee.
Bonhommen Lucky Luket ovat vanhoja tummempisävyisiä ja kohderyhmä on vanhempaa. Originaalien hyvät puolet, hetkittäiset koomiset hetket ovat edelleen mukana ja tunnelma on alkuperäisille uskollinen mutta laadukkaasti uudistettu. Lisäksi Bonhomme piirtää loistavasti.
Naisten kilpailu Lucky Lukesta on minusta aika halpa juonikuvio, mutta pääsevät hekin sitten onneksi ramboilemaan pyssyjen kanssa. Lukisin mielelläni lisää.
Upon meeting in a bar one night, Elsie and Jimmy are immediately attracted to each …
Cute, endearing, lovely drawing style. It doesnt hold my attention long term but it doesn't need to.
Sarjakuvakerronta on loistavalla tavalla perinteisen suoraviivaista luettavaa. Tarinassa on pariin otteeseen kömpelyyttä. Alussa kovin ilmiselvä paikka päähenkilön esittelyyn retken oppaana missataan, ja jos ei ole takakansitekstiä lukenut, ei edes tiedä mikä on päähenkilön nimi ennen kuin kertoja kertoo Annin nukkuvan huonosti. No, unietiäiset ovat mielestäni muutenkin ärsyttävä trooppi. Paikasta toiseen siirrytään kovin nopeasti. Pari hetkeä voisi käyttää hengittelyyn. Mutta minkä muutamassa kömpelyydessä menetetään, korvataan paikoin huvittavalla tavalla Suomeen liittyvillä mysteereillä ja oikeasti mielenkiintoisilla oivalluksilla. Sekä meikäläisen saa aina puolelleen murteita käyttämällä.
Ehkä joku 3.5 tähteä?
Jokin kirjoitustyylissä ei ihan loksahda mulle. Oli vaikea päästä ensin esitetyn hahmon näkökulmasta kirjoitettuihin tarinoihin mukaan. Toisaalta tämä keino oli myös oivaltava: ymmärtää, millaista ihmistä huijari etsii. Ja hauska, kun huomaa, mitä todellisuudessa tapahtui tai yleensä mitä ei tapahtunut. Kirja avaa vapaaehtoisina huijareita huijaavan arkea. Loppumetreille saatiin hieman eettistä pohdintaakin.
Napakka kansaintarinoihin pohjaava tarina, jotenkin maanläheinen ja naturalistinen. Ei vana oikein mun juttu.
Pieneen kirjaan mahtui paljon kadonneita. Ajatus herää, että elämä on kovin hauras. Yhden sivun juttuihin on tehokkaasti tiivistetty pääkohdat, joskin huomaan että paljon jää varmaan sanomatta. Lisäksi kuvajako sai minut välillä hämmentymään lukujärjestyksestä, mikä pitkälti kyllä selkeni loppua kohden. Luulen kuitenkin, että itse pitäisin mieluummin kirjasta, johon yksityiskohtia saisi kerrottua auki paljon enemmän. En ole varma, toiko sarjakuvaformaatti tälle välttämättä lisä-arvoa. Kuvitus oli kuitenkin ihan hyvä, mutta eniten pidin muutamasta isosta aukeamasta visuaalisuudeltaan.
Heikki Rönkön 2:n linna on taidokas graafinen sovitus, ja paino on onnistunut kauniisti. Musiikkinäppäilyt ei mulle ummikkona aukea, mutta ilmeisesti ovat tunnarin sävelet (löytyy youtubesta) mutta sanaton ilmaisu on kiinnostavaa. ★ ★ ★ ★
Sen sijaan Melissa Helsingissä... Noo, sanotaan ettei se ole minua varten. ★
Piti ihan googlata mitä nämä kaksi oikein tekevät yhdessä samoissa kansissa. Ilmeisesti "Dead Genesis Split Series -sarja esittelee kiinnostavia kotimaisia ja ulkomaisia sarjakuvantekijöitä. Kukin numero, ”splitti”, sisältää tarinan kahdelta eri tekijältä."
Ötzin poliittiset ulottuvuudet ovat osittain minulle unohtuneet, mutta sentään vielä osa muistissa. Lumimies Ötzin muistan kuitenkin kuin eilisen päivän... Muumiot ovat kovin mielenkiintoisia. Sarjakuvalla ei tunnu olevan aina punaista lankaa, mutta jotenkin tästä sekametelisopasta on tullut gourmet-tason ruoka. Kuvitus vähintään viisi tähteä!!!
Kuvailisin tätä goottilais-taiteelliseksi zineksi twistillä. En osaa sanoa, käytänkö sanoja laisinkaan oikein. Vaikken itse ole ehkä tämän genren fani, tiedän jonkun joka voisi olla. Pidän kuitenkin kuvituksesta ja ulkoasusta todella paljon.
Piirrustuslaatu on tasoittunut ja kehittynyt huomattavasti sitten ensimmäisen osan! Tätähän lukisi mielellään, ellen inhoaisi juonta ja hahmoja.
Räjäyttävä pläjäys älyttömän hienosti tehtyä sarjakuvaa. En pysynyt juonessa ihan kärryillä, meno oli aika villiä, mutta: koirat. Koirat best
Helppolukuinen, henkilökohtainen pohdiskelu rakkauden kaipuusta. Vertailut millon mihinkin populaarikulttuurin hahmoon olivat kaukaa haettuja jolloin hauskoja. Nyt kun joku ikineitsyt kirjoittaisi naisen näkökulmasta vastaavaa pohdintaa, johon olisi otettu vielä tutkimuksellisempi ote.
En halua olla dumaava, koska musta on mukava lukea aloittelevien tekijöiden sarjakuvia. Mutta hirveän hyvä tämä ei ole.
Nostaisin muutamia huomioita;
- Sarjakuvista osa vaikuttaa olevan tehty ajatellen paljon pienempää lopullista formaattia.
- puhekupla-asettelut on täysin satunnaisia kooltaan.
Mutta kehitystä näkyy näissäkin sarjiksissa että ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Paras näistä oli kaverusten kuvaaminen ja toisen perhehistorian kuvaus.
