Reviews and Comments

Avaava kertomus päihdeongelmasta ja nimen omaan toipumisesta. Todella kaunis, osuva kuvitus.

Vaikeita kokemuksia humoristisella ja kevyellä otteella, taidokkaan yksinkertaiseti kuvattuna. Tosi hyvä!

Antaa mielenkiintoisen kuvan suomituben boomista 2010-2020. Ihmiselle, joka ei ole ihan niiiin inessä skenessä, tässä oli aika paljon toistoa, toisaalta eri ihmisten haastatteluisse siis tulleet samat asiat vahvisti kuvaa ilmiöstä.

Dortmunderille sattuu ja tapahtuu.

Huovinen kertoo 50-60-lukulaisista kylän koirista inhimillisesti, vaikka nykyaikaista lemmikinpitäjää olot välillä hirvittääkin. Ymmärrän kyllä nyt paremmin, mistä koirien pitämisen perinne tulee. Kertoja ei sorru koirien hyvien ominaisuuksien ylistämiseen, vaan kertoo koirien luonteista humoristisesti. Kertoja huomioi kyllä inhimillistävänsä koiria liiaksikin, mutta se anteeksi annettakoon. Kerronnasta kuitenkin tulee ilmi pitkällinen koirien maailman tarkkailu.

70-lukulainen western-kirja. Sen mukana tulee tietysti menneisyyden painolastia kuten rasismia. Tässä kirjassa pahiksia ovat intiaanit, mutta tarinan myötä selviää, että oikeastaan matkaajien pääosin valkoinen porukka on syypää.

Pidin, kuinka kirjan myötä hiljalleen selviää kulkijaporukan linkittyminen toisiinsa ja Tomoloon. <spoiler>Koska selviää, että kaikki heistä ovet tehneet jotain vääryyksiä häntä kohtaan, jännitys kasvaa seuraavaa aavetta kohtaan. Matkustajat kokevat Tomolon jahtaavan heitä.</spoiler> Mutta takakansi tässä kirjassa kertoo aivan liian pitkälle juonta. Loppukäänteet olisi ollut hyvä jättää yllätyksiksi. Minulle ne toki olivatkin, koska en lukenut takakansitekstiä kunnolla.

Päähenkilö kokee raskasta vastuuta muista, mutta lopulta elämää ei ehkä kannata rakentaa sen mukaan. Helppo hyvä kirja ylä-astelaisille, mutta mulle jäi lukukokemuksena vähän valjuksi.

Tähän selkomukautukseen on ainakin jäänyt hauskuutta sopivasti, vaikka sisältö onkin selkeytetty ja lyhennetty. Tykkäsin, voisi suositella nuorille (yläasteikäisille) joille lukeminen ei ole ihan helppoa. 

Nyt oli niin tiukkaa tavaraa, että tokkopa mieleen jäi edes 10% informaatiosta. Mutta mitä jäi? Iso osa ihmisistä on elänyt viimeiset kymmenen vuotta internetunelmaa, jossa tiedottamisen vapaus tulee netin kautta. Suurin osa netistä on kuitenkin monopolisoitunut ihan muutamille yhtiöille. Kirjassa käsitellään yksityiskohtaisesti netin keskittymistä eri tutkimusten kautta. Viime vuosien netin huomattavan paskeentumiseen voi keksiä ratkaisun vain, jos ymmärtää mistä se johtuu.

Lapsuuden kuvausta. En ole ihan varma pidinkö tästä, se ei ole makuuni. Mutta voin vain pitää lapsuuden kuvausta onnistuneena; lapsuuden auvoa ja vähemmän ihania yksityiskohtia. Ainakin lapsuuden nostalgia poistui hetkeksi.

Ajatelmia auton ympäriltä. Osa jäi kyllä hyvin hämäräksi tarinaltaan, mutta jotkin pystyivät minimalistisesti mutta hupaisasti kuvaamaan myös minun autoilukokemuksiani.


Mitä otan huomioon, ennen kuin lähden ajamaan

Lähestyn varovasti, kurkkaan auton alle, ettei
kukaan ole laittanut sinne dynamiittipötköä.
Kierrän auton, potkiskelen renkaita, vilkaisen
ympärilleni että reitti on selvä.
Tarkastan takapenkin. Nuuhkaisen ilmaa.
Tutkin huolellisesti kojelaudan ja ratin,
painelen istuinta. Jos kaikki on ok, lähden
liukkaasti liikkeelle. Ilmoitin lähiomaisilleni 
tarkan kellonajan, päämääräni ja keitä on syytä
epäillä, mikäli menehdyn epämääräisissä olosuhteissa

Hyviä lyhyitä, helppoja tarinoita nuorille. Toimii erityisnuorille erityisen hyvin, kun perus helpot kirjat ei kosketa nuorten aiheita.

Seassa oli mielestäni paremmin kasassa pysyviä ja vähemmän paremmin kasassa pysyviä novelleja. Aho kuvaa kyllä raa'asti mielenterveysongelmien kasautumista nuoruudessa. Kertojaäänenä hän on omaperäinen ja mielenkiintoinen luettava. 
Osa novelleista tuntuu nopeilla käänteillä sortuvan jonkinlaiseen shokeeraamisen tavoitteluun, mistä en itse pitänyt. Paikoin hitaampi ja huolellisempi rakentaminen juonenkäänteille auttaisi siihen fiilikseen, että odotan kuin saippuasarjassa seuraavaa kamalaa käännettä. Tai ehkä osassa ollut absurdius ei vain sovi minulle. Mieleen tuli hieman Laura Gustaffsonin Huorasatu.

Tämä on myös niitä kirjoja, joista kannesta voi saada sisällöstä ihan eri vaikutelman. Tästä on hauskuus ja söpöys kaukana :) 

Hyvin polveileva kertomus hiihtovaelluksesta etelänavalle 100 vuotta Roald Amundsenin jälkeen. Hän ehtii vitsailla vaelluksen jäsenistä, kertoa Amundsenin kuolemaan jättäneen miehistön jäsenen myöhemmin tekemästä itsemurhasta sekä napaseudun luonto-olosuhteista. Lisäksi hän painottaa, että tällaisen ääriretkeilyn ihannoiminen sankaruutena ei ole ehkä ihan viisasta, vaikka hänelle onkin tärkeää. Tarkkana saa olla, tai saattaa pudota kärryiltä. Mielenkiintoinen matkakertomus kuitenkin kaikenkaikkiaan, ja miten kaunis kirja!

Ehkä hieman pintapuoliseksi jäävä esittely maalarisiskosten elämään. Pintapuolisuus ei tässä ole pelkästään huono asia. Teos on kevyt lukea, ihanan värikäs ja inspiroi lukemaan heistä lisää.