User Profile

Sarjakuvakerronta on loistavalla tavalla perinteisen suoraviivaista luettavaa. Tarinassa on pariin otteeseen kömpelyyttä. Alussa kovin ilmiselvä paikka päähenkilön esittelyyn retken oppaana missataan, ja jos ei ole takakansitekstiä lukenut, ei edes tiedä mikä on päähenkilön nimi ennen kuin kertoja kertoo Annin nukkuvan huonosti. No, unietiäiset ovat mielestäni muutenkin ärsyttävä trooppi. Paikasta toiseen siirrytään kovin nopeasti. Pari hetkeä voisi käyttää hengittelyyn. Mutta minkä muutamassa kömpelyydessä menetetään, korvataan paikoin huvittavalla tavalla Suomeen liittyvillä mysteereillä ja oikeasti mielenkiintoisilla oivalluksilla. Sekä meikäläisen saa aina puolelleen murteita käyttämällä.

Ehkä joku 3.5 tähteä?

Jokin kirjoitustyylissä ei ihan loksahda mulle. Oli vaikea päästä ensin esitetyn hahmon näkökulmasta kirjoitettuihin tarinoihin mukaan. Toisaalta tämä keino oli myös oivaltava: ymmärtää, millaista ihmistä huijari etsii. Ja hauska, kun huomaa, mitä todellisuudessa tapahtui tai yleensä mitä ei tapahtunut. Kirja avaa vapaaehtoisina huijareita huijaavan arkea. Loppumetreille saatiin hieman eettistä pohdintaakin.

Ötzin poliittiset ulottuvuudet ovat osittain minulle unohtuneet, mutta sentään vielä osa muistissa. Lumimies Ötzin muistan kuitenkin kuin eilisen päivän... Muumiot ovat kovin mielenkiintoisia. Sarjakuvalla ei tunnu olevan aina punaista lankaa, mutta jotenkin tästä sekametelisopasta on tullut gourmet-tason ruoka. Kuvitus vähintään viisi tähteä!!!

Pieneen kirjaan mahtui paljon kadonneita. Ajatus herää, että elämä on kovin hauras. Yhden sivun juttuihin on tehokkaasti tiivistetty pääkohdat, joskin huomaan että paljon jää varmaan sanomatta. Lisäksi kuvajako sai minut välillä hämmentymään lukujärjestyksestä, mikä pitkälti kyllä selkeni loppua kohden. Luulen kuitenkin, että itse pitäisin mieluummin kirjasta, johon yksityiskohtia saisi kerrottua auki paljon enemmän. En ole varma, toiko sarjakuvaformaatti tälle välttämättä lisä-arvoa. Kuvitus oli kuitenkin ihan hyvä, mutta eniten pidin muutamasta isosta aukeamasta visuaalisuudeltaan.

Piirrustuslaatu on tasoittunut ja kehittynyt huomattavasti sitten ensimmäisen osan! Tätähän lukisi mielellään, ellen inhoaisi juonta ja hahmoja.

Helppolukuinen, henkilökohtainen pohdiskelu rakkauden kaipuusta. Vertailut millon mihinkin populaarikulttuurin hahmoon olivat kaukaa haettuja jolloin hauskoja. Nyt kun joku ikineitsyt kirjoittaisi naisen näkökulmasta vastaavaa pohdintaa, johon olisi otettu vielä tutkimuksellisempi ote.

En halua olla dumaava, koska musta on mukava lukea aloittelevien tekijöiden sarjakuvia. Mutta hirveän hyvä tämä ei ole.
Nostaisin muutamia huomioita;
- Sarjakuvista osa vaikuttaa olevan tehty ajatellen paljon pienempää lopullista formaattia.
- puhekupla-asettelut on täysin satunnaisia kooltaan.
Mutta kehitystä näkyy näissäkin sarjiksissa että ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Paras näistä oli kaverusten kuvaaminen ja toisen perhehistorian kuvaus.