jokususa reviewed Valkoisia runoja by Miki Liukkonen
None
3 stars
Matemaattiset runot olivat yllättävän omakohtaisen oloisia, niin kuin tuulahdus menneestä. Muuten tässä oli kyllä tarpeeksi Liukkosta tältä erää, O:sta en edes haaveile :)
This link opens in a pop-up window
Success! jokususa has read 55 of 50 books.
Matemaattiset runot olivat yllättävän omakohtaisen oloisia, niin kuin tuulahdus menneestä. Muuten tässä oli kyllä tarpeeksi Liukkosta tältä erää, O:sta en edes haaveile :)
Mielenkiintoinen näkemys suomalaisen sosiaaliturvan historiaan. Teoksen kannalta olis ollut parempi, jos kuvittajana olis ollut vaan yksi, jolloin olisi ollut helpompi hahmottaa keitä kuvissa menee.
Mukavanoloista, luontoaiheista runoilua. Tykkäsin, muttei jäänyt kyllä ollenkaan mieleen sitten kirjan suljettuani.
Aluksi tuntui vähän semmoiselta "ei taas" -kamalta, mutta lopulta sen verran koukuttava, että täytyy varmaan lukea seuraavakin. Ei edelleenkään maata mullistava, mutta sellaista keskihyvää nuorten aikuisten fantasiaa.
Hyytävän hyvä. Joitakin omaelämäkerrallisia sarjakuvia olen lukenut, mutta tämä on niistä ehkä paras.
Ei mikään pakollinen potter-ostos, mutta ihan kiva kovalle fanille. englannin osaaja voi kyllä ostaa melkein suoraan enkun kielisen, kun ei alkuperäisiä luonnossivuja kumminkaan ole käännetty.
Vaikea sanoa mikä tässä ei oikein napannut. Jotenkin ei päässyt hahmojen sisään. Loppu ois saanu olla ainakin jotenkin räjähtävämpi, nyt tää tuntui hyvin tasaisen harmaalta vaikka idea mielenkiintoinen.
Todella monipuolinen kokoelma. Löytyy muutama uusi ikisuosikki, vaikka toki kaikki ei mieleeni ollutkaan.
Valkkasin kannen takia, tyylikäs. Kirjassa on myös jonkun verran kuvitusta, jotka kaikki mun silmään kivoja.
Kuten sanottua, sadunomainen, kaunis tarina. Varsinkin alku tuntui vähän vaikealta, lauseet piti lukea huolellisesti monimerkityksellisyyden takia. Kuitenkin hyvä tarina tästä kehkeytyi, hahmot kivoja (Ruu Omatahto ♥), päähenkilö oli poikkeuksellisen miellyttävä, loppuratkaisu piti otteessaan etten halunnut keskeyttää... Jonkunlainen vallankumous tässäkin tapahtuu, mutta ei sillain verisesti mikä on tässä vaiheessa jo yllättävä näkökulma.
Tämä on taas kuitenkin niitä lasten/nuortenkirjoja, jotka sopii lähinnä hyvälle lukijalle, mahdollisesti aikuiselle. Vaikka itse pidin, en osaisi varmaankaan kovin hyvin suositella tätä kellekään. Fantasiamaailman vallankumous saattaa vaikuttaa semmoiselta nuoret aikuiset- kamalta, mutta lähestymistapa on melko erilainen, samaan aikaan lapsellinen mutta rauhallisen viisas...?
Kieltolaki esittelee Suomessa olleita erilaisia alkoholirajoituksia kautta maan historian, keskittyen kuitenkin vuosien 1919-1932 kieltolakiin ja …
Alkupuolella törmäsin pariin hämmentävään lauserakenteeseen. Kokonaisuudessaan vähän kuivakka ja semmonen gradumainen. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen ja opin uutta. Mielenkiintoisimmat tarinalegendat täytyy kyllä etsiä vielä muualta.
Mä tykkäsin, mutta olihan tää vanhentunut ja jotenkin epäuskottava. Nuoret iki-onnellisia kuunnellessaan vanhojen patujen tarinoita? No jaa! Mutta teksti oli hauskaa, katson jos tältä kirjailijalta löytyy lisää mielenkiintoisemmilla juonilla.
F Scott Fitzgerald, Marja Niiniluoto: Kultahattu (Hardcover, Finnish language, 2004, Loisto : Otava)
"The parties at Gatsby's Long Island mansion were legendarily glamorous affairs. Yet amid the throng …
Kirja oli periaatteessa sujuvalukuinen ja mielenkiintoinen - mutta kaikessa masentavuudessaan lähinnä ärsyttävä. Ei sillä tavalla masentava, että olisin elänyt hahmojen tuskassa mukana, vaan sillä tavalla, että tuskailin, että niimpä tietysti pitihän sen mennä näin. Klassikon statuksen voin ymmärtää, mutten voi silti suositella kenellekään rehellisesti.
Asetelmasta tuli mieleen Mika Waltarin Suuri Illusioni. Kultainen 20-luku...
Elokuvaa en ole nähnyt, mutta minulla on paha aavistus, että se olisi viihdyttävämpi kuin kirja.
Aika jännä kirja. Nykykirjallisuuteen verrattuna melko huono - tapahtumat keskeytyy monesti johonkin muistoon ja tiedät juonen jo melkein ekalla sivulla. Paatoksellisen isänmaallinen, mutta ei niin kauhea kuin voisi - venäläiset eivät ole pelkästään vihollisia vaan lisäksi järjestelmänsä uhreja. Monipuolinen näkökulma ;)
Poikien seikkailukirjoista tämän erottaa ehkä itselleni yllättävän raa'ahko joukkohautojen ja teloitukseen menemisen kuvaus. Mutta ei sekään kovin yksityiskohtainen ole.
Kansi on joka tapauksessa parempi kuin kirja itse.