Kaunis, koskettava ja pelkistetty tarina. Tykkäsin kauheasti hahmojen arkisesta, hienovaraisesti kerrontaan upotetusta moniulotteisuudesta ja juonen rauhallisesta kuroutumisesta selkeäksi kokonaisuudeksi. Runollisesta kerronnastakin olin kuullut jo etukäteen kehuja, ja olihan teksti kaunista! Mitään kauhean ihmeellistä tässä ei ollut, eikä varmaan mitään sellaista tarvittukaan, sillä kirja vastasi kerrontansakin puolesta kuvattua sodanaikaista pikkukylän utuista, hidasta mielenmaisemaa. Todella helppo kirja tarttua ja edetä, ahmin tämän vain muutamassa päivässä alusta loppuun.

Hassua kyllä, minulle ilahduttavinta teoksessa taisi silti olla se, että se on äidinkielenopettaja Rytisalon 20-vuotisen kirjankirjottamishaaveen käyminen vihdoinkin toteen. Koska hei vau, hyvä Minna! Unelmia kohti!