Miettinen käy perusteellisesti läpi demokratian käsitteen kehittymisen 1500-luvulta nykypäivään ja päättää kirjan demokratian kriisiin, jonka hän selittää suhteessa aikaan. On kolme demokratiaa uhkaavaa aikakäsitystä, liberalismin historiattomuus, populistinen nostalgia, jossa halutaan palata menneeseen, sekä historian korjailu ja uhriutuminen (esim. nyky-Venäjä). Ajan käsitys on todellakin keskeinen kirjassa alusta loppuun. Kirja oli kiinnostava. Kuuntelin sen työmatkoilla silloin tällöin ja käsitykseni siitä taisi jäädä vähän hajanaiseksi. En siksi sitä sen enempää tässä mietiskele ja analysoi. Tämä ja Miettisen edellinen Eurooppa ovat kyllä ihan merkittäviä aatehistoriallisia teoksia, joskin Miettisen näkökulma asioihin on hyvin eurooppalainen ja klassinen.