Järvilehto lähtee liikkeelle kuvaamalla ihmisen aivoja ja tietoisuutta ja tekee tästä loogisen loikan koneeseen. Hänen mukaansa tekoälyn menestys perustuu siihen, että koneen tietojenkäsittelyyn on otettu mallia aivojen toiminnasta, hermoverkoista, jotka vastaavat Kahnemanin Systeemi 1:tä. Systeemi 2 on sitten tietoinen looginen päätöksentekoprosessi. Järvilehto laajentaa tätä vielä Systeemi 3:een, joka liittyy ympäristön kanssa ajatteluun.

Kirja on riittävän kattava ja helppotajuinen esitys tästä mielen logiikasta. En ole kuitenkaan ihan varma, voimmeko tehdä loikkauksen, kuten Järvilehto esittää, että koneäly on ihmisen kaltainen. Ihminen on ruumiillinen ja holistinen otus, jolla on varsin rajalliset kognitiiviset kyvyt ja keskinkertaiset sensorit. Jos koneälylle syntyy tietoisuus, se perustuu aivan toisenlaiseen ruumiillisuuteen ja havainnointiin. Emme pystyisi ymmärtämään sen tietoisuuden prosesseja. Se ei olisi ihmisen kaltainen.

Anglosaksisesta mielen filosofiasta kiinnostuneille tämä on erittäin hyvä johdantoteos. Loppupuolella kirja hiukan taantuu ChatGPT-oppaaksi, mutta muuten asiat kuvataan selkeästi ja havainnollisesti.