Back
Anders De la Motte: Keräilijä (Into kustannus)

Kustantajan teksti: Ylistetyn Kadonneet sielut -sarjan ensimmäistä osaa Keräilijää on myynyt oli 200 000 kappaletta …

Aika viihdyttävä sarjamurhaamistarina

Olin vähän flunssainen ja päätin lukea jonkun vauhdikkaan dekkarin. Anders de la Motten Keräilijä oli juuri tällainen. Joutuisaa juonen kuljetusta ja melko kiinnostavat henkilöt. Sakeahko soppa, johon oli juuri sopivin annospaloin lisätty poliisin urapyrkimyksiä, vastenmielisiä sukulaisia, lapsuuden traumoja ja kieroontuneita luonteita. Ihan viihdyttävää.

Mutta. Sitten ryhdyin pohtimaan sarjamurhaajia. Mielestäni sarjamurhaaminen on halpamainen tapa kirjoittaa tarinaa. Siinä on absoluuttinen paha, joka toimii neutraalissa ympäristössä. Yhteiskunta on mikä on ja sen olosuhteita ei juuri kommentoida. Tapahtumat eivät liity yhteiskunnan ongelmiin tai mihinkään normaalissa ympäristössä. Korkeintaan poliisin virkahierarkiat ovat ongelmallisia. Sarjamurhaamista selitetään usein rakkaudettomalla äidillä tai holtittomalla, ympäriinsä paneskelevalla, metsästystä, aseita ja pienoismalleja (sic!) harrastavalla isällä, niin kuin tässä. Näissä on aina loppuratkaisuna, että paha poistetaan maailmasta sarjamurhaajan kuolemalla tai vangitsemisella. Halpaa.

Viihdyttävä dekkari, mutta sarjamurhaaminen on typerää.