Päätin lukea dekkarin ja jostakin suosituksesta päädyin tähän Yrsa Sigurdardottirin maaseutukuvaukseen. Tuntureita, lunta, hevosia ja köyhiä maanviljelijöitä. Ja rikas perhe, joka murhataan viimeiseen jäseneen. Hienoa ja sujuvaa kerrontaa. Mielenkiintoinen tunnelma. Tarinana kuitenkin vähän tavanomainen: absoluuttisen paha ja vähän mielenvikainen mies, joka murhaa perheen saadakseen omaisuuden haltuunsa. Omaisuus on tässä tapauksessa IT-miljonäärien Bitcoin-sijoitus. Kai dekkarit sitten on tällaisia. En kyllä tykkää yhtään absoluuttisesta pahasta tarinan elementtinä. Sellainen jotenkin sysää syyllisyyden pelkästään yksilöiden harteille. Olosuhteissa tai yhteiskunnan rakenteissa ei silloin ole mitään vikaa.