Toisin kuin nimestä ja joistain Kontulan haastisten kehystyksistä voisi ehkä arvella, kirjassa ei ollut kauheasti mitään kulttuurisotatykittelyä. Viiden esseen kokoelma, jossa käsitellään tunteiden korostumista julkisessa keskustelussa, sosiaalityötä, mielenterveysdiagnoosien lisääntymistä, parlamentarismin kyvyttömyyttä reagoida ekokriisiin, sekä kissojen ulkoilutusta.

Kontula esittää ihan kiinnostavia näkökulmia monista yhteiskunnallisista ongelmista, mutta hänen tarjoamansa ratkaisut jäävät paikoin laihoiksi. Teksti on usein vähän akateemisen tuntuista. Paras esseistä muodollisesti on viimeinen kissojen ulkoilutuksen toteuttamista käsittelevä, jossa Kontula esittää hyvin asian usealta eri kantilta, ja tarjoaa järkevän oloiset ratkaisuehdotuksensa.