Mainostekstin mukaan "novellikokoelma näyttää [Hautalasta] kokonaan uuden puolen", mutta kyllä näissä tarinoissa liikuttiin aika samoissa tunnelmissa kuin kahdessa häneltä aikaisemmin lukemassani romaanissa. Enimmäkseen arkisiin tilanteisiin sijoittuvaa kauhua, parissa ollaan ulkomailla reissaamassa. Ja on tosiaan yksi Twitter-tarinakin.

Pisimmät novellit ovat 30 sivun mittaisia ja osa tuntuu vähän liiankin tiiviiltä, raakilemaisiltakin - niistä olisi saanut vähän pidemmänkin tarinan ehkä kehiteltyä. Mutta Hautala osaa luoda hyvää tunnelmaa ja esitellä oikeilta tuntuvia hahmoja lyhyemmissäkin tarinoissa, joten kaikissa oli jotain kiinnostavaa.