This link opens in a pop-up window
krrksch
boosted
"Eines jener seltenen Bücher, die uns verzaubern und den Blick auf unsere Welt verändern." Helen …
Angenommen, wir sprechen davon, dass eine Pflanze »lernt«, »entscheidet«, »kommuniziert« oder »sich erinnert«: Vermenschlichen wir dann die Pflanze oder verpflanzlichen wir dann eine Reihe menschlicher Begriffe?
krrksch
boosted
"Eines jener seltenen Bücher, die uns verzaubern und den Blick auf unsere Welt verändern." Helen …
Dieses Buch hat mich sehr fasziniert. Pilze haben so viele spannende Eigenschaften und tun coole Dinge, hab vieles nachgeschlagen und weitergelesen.
Sheldrake beschreibt diese Phänomene anschaulich und schlägt dabei immer wieder Bögen zur weiteren Bedeutung und Interpretation dieser für menschliche Forschung, Technik und Gesellschaft und ordnet dabei gut ein, was zum Beispiel Spekulation bzw mit Vorsicht zu genießen ist, aber trotzdem einen gewissen Einfluss auf vieler Leute Denken hat.
Die Analogien und vor allem Anekdoten fand ich teilweise etwas weit hergeholt und vor allem im letzten längeren Kapitel ziemlich zäh. Ganz nebenbei vergleicht er sich dabei selbst mit Pilzen, während er das halbe Buch mahnt, mit der Vermenschlichung von Naturphänomenen zurückhaltend zu sein.
krrksch
boosted
"Eines jener seltenen Bücher, die uns verzaubern und den Blick auf unsere Welt verändern." Helen …
Brauche ewig weil ich gefühlt auf jeder Seite irgendwas abgefahrenes nachschlagen muss. Hausgroße Pilze (Prototaxiten)? Ameisen die im Ameisenhaufen Pilze züchten und mit Blättern füttern? Geile Scheiße und ich hab gerade erst angefangen
krrksch
boosted
‘For a very long time, the days went by, each just like the day before, …
There’s no continuity and the world I have come from is utterly foreign to me. I haven’t heard its music, I haven’t seen its painting, I haven’t read its books, except for the handful I found in the refuge and of which I understood little. I know only the stony plain, wandering, and the gradual loss of hope. I am the sterile offspring of a race about which I know nothing, not even whether it has become extinct.
Highly recommended from me. This book is sort of a melancholy post-apocalyptic coming-of-age survival story, but with a dreamlike tint. It's uncompromising in not giving any pat answers to any of its questions. Why are these women here? Where has everybody else gone? Is this even earth? I feel like it explores a lot of ideas around trauma and knowledge and purpose, but at its heart I feel like it's really getting …
There’s no continuity and the world I have come from is utterly foreign to me. I haven’t heard its music, I haven’t seen its painting, I haven’t read its books, except for the handful I found in the refuge and of which I understood little. I know only the stony plain, wandering, and the gradual loss of hope. I am the sterile offspring of a race about which I know nothing, not even whether it has become extinct.
Highly recommended from me. This book is sort of a melancholy post-apocalyptic coming-of-age survival story, but with a dreamlike tint. It's uncompromising in not giving any pat answers to any of its questions. Why are these women here? Where has everybody else gone? Is this even earth? I feel like it explores a lot of ideas around trauma and knowledge and purpose, but at its heart I feel like it's really getting at what it means to be human when you are disconnected from past social structures but also disconnected from hope for the future.
krrksch
boosted
On a remote, icy planet, the soldier known as Breq is drawing closer to completing …
And you don’t like my saying that, but here’s the truth: luxury always comes at someone else’s expense. One of the many advantages of civilization is that one doesn’t generally have to see that, if one doesn’t wish. You’re free to enjoy its benefits without troubling your conscience.
— Ancillary Justice by Ann Leckie (Imperial Radch, #1)
krrksch
boosted
Seeking atonement for past crimes, Breq takes on a mission as captain of a troublesome …
“These people are citizens.” I replied, my voice as calm and even as I could make it, without reaching the dead tonelessness of an ancillary. “When they behave properly, you will say there is no problem. When they complain loudly, you will say they cause their own problems with their impropriety. And when they are driven to extremes, you say you will not reward such actions. What will it take for you to listen?”
— Ancillary Sword by Ann Leckie (Imperial Radch, #2)
krrksch
boosted
Yes!! I'm aware that "It's just like Certain Dark Things, only without vampires" doesn't sound like praise, but it is. I loved Certain Dark Things. I liked Mexican Gothic too, but quit halfway through because I wasn't feeling up to an All Abuse All The Time story. So I was uncertain whether this one would be right for me, and yes it is. It feels very soft to me although there's a lot of violence, and I like the unusual energy of the characters and the way everything is connected in a way that's neither too subtle nor too blunt. And how the plot goes on in a pretty steady way, keeping me interested without the exciting events getting overwhelming.
krrksch
boosted
Cannery Row is a novel by American author John Steinbeck, published in 1945. It is …
He picked up a piece of excelsior and put it in a garbage can and then he looked at Doc where he worked labeling specimen bottles containing purple Velella.
new vocabulary: excelsior
softwood shavings used for packing fragile goods or stuffing furniture
krrksch
boosted
Most white southerners believed in the 1950s that they lived in a humane racial system; their myth was that they treated black people well. They also believed that black people accepted segregation, except for a few malcontents. It was shocking for them to see nicely dressed black college students reading their textbooks while sitting at a lunch counter waiting for coffee, when they could get takeout coffee at the back door. Doubly shocking to see white men beating them up. Two secrets were exposed at once: black people want freedom, and segregation requires violence. Millions of slogans on picket signs could not do what a simple sit-in could do. Campaigns have power when we get beyond words-when we show rather than tell.
— How We Win by George Lakey
krrksch
boosted
"I am going to sink it." "You are not!" "I am," he coldly replied. "Do …
When this book is at its best it's full of wonder and adventure and at its worst I'm reading endless taxonomies of fish.
krrksch
boosted
Hat, ribbon, bird, rose. To the people on the island, a disappeared thing no longer …
Tämä oli erilainen lukuelämys. Pienellä japanilaissaarella muistista pyyhkiytyy pois arkisia asioita, ja sitten eletään kuin niitä ei olisi ollutkaan. Paitsi kaikki eivät unohda, ja heitä sitten jahtaa muistipoliisi.
Kirja oli kivasti kirjoitettu, ja siinä oli mukavan vähän henkilöitä (3), jolloin oli helppo pysyä kärryillä heidän tekemisistään (mulla on toisinaan ongelmia henkilöiden sekoittamisessa). Tunnelma oli koko ajan rauhallinen, vaikkakin toisinaan aika ahdistava. Välillä kuvailtiin ehkä liiankin tarkasti ruoanlaittoa tai sen syömistä, mutta siitäkin jäi kuva, että oudoissakin oloissa ihmiset sopeutuvat tilanteeseen ja alistuvat siihen.
krrksch
boosted
Theo and Kit have been a lot of things: childhood best friends, crushes, lovers and …
Let me first stress how fucking American this is. The entire book plays during a “European Food and Wine Tour”, with the following stops: London, Paris, Bordeaux, Saint-Jean-de-Luz, San Sebastián, Barcelona, Nice, Monaco, Cinque Terre, Pisa, Florence, Chianti, Rome, Naples and Palermo. Because, of course, food and wine culture only exists in France, Northern Spain, Italy and .... London.
Oh, no, excuse me, London is not a proper stop on this tour. There's no food and wine served in London. The tour only starts in London, and the first thing they do on the tour is a bus ride to Paris. Wait what? Who the fuck travels to London first, if the real start is Paris? One of the protagonists actually even lives in Paris, but travels to London for the tour start and the bus ride to Paris. Holy hell.
Of course, there are Europeans on the tour (from …
Let me first stress how fucking American this is. The entire book plays during a “European Food and Wine Tour”, with the following stops: London, Paris, Bordeaux, Saint-Jean-de-Luz, San Sebastián, Barcelona, Nice, Monaco, Cinque Terre, Pisa, Florence, Chianti, Rome, Naples and Palermo. Because, of course, food and wine culture only exists in France, Northern Spain, Italy and .... London.
Oh, no, excuse me, London is not a proper stop on this tour. There's no food and wine served in London. The tour only starts in London, and the first thing they do on the tour is a bus ride to Paris. Wait what? Who the fuck travels to London first, if the real start is Paris? One of the protagonists actually even lives in Paris, but travels to London for the tour start and the bus ride to Paris. Holy hell.
Of course, there are Europeans on the tour (from Sweden, Norway and Germany), totally stereotyped, and the author tried to incorporate words from the respective languages. And failed. No, Casey, Swedish does not have the character ü. Did you not have any editors and ARC readers?
Of course, Swedes, Norwegians and Germans are the totally typical audience of a "European Food and Wine Tour" that pretends European Food and Wine only exists in France, Spain and Italy. And totally the typical audience for a tour that starts with a bus ride from London to Paris, because Swedes, Norwegians and Germans don't know shit about European geography.
And of course everyone's bisexual in Europe. Okay, well, I love a queer-normative world, but the literally say "everyone's bisexual on a European vacation", as if that's somehow a Europe-specific property. Come on....
But mostly, I am just disappointed. I learned to love McQuiston's books "One Last Stop" and "I Kissed Shara Wheeler", with really creative and amazing plots that I love. This one however, is really uninspired.
@enumeration (I unfazedly misread "studying autistic nudes")
krrksch
boosted
Kirjailija Alia Dannenberg on talousalan yrittäjä, huipputason shakinpelaaja, mukana kuntapolitiikassa vasemmistoliiton edustajana ja julkisesti transsukupuolinen. Dekkarisarjan päähenkilö Tiina Kivisaari on laskentatoimen asiantuntija, joka päätyy Supon agenttina tutkimaan pikkukaupungin kuntatalouden epäselvyyksiä eli selvittämään talousrikoksia — ja agentti kivisaari on myös huipputason shakinpelaaja ja transsukupuolinen, muttei julkisesti. Ei tarvitse hirveästi älynnystyröitään hieroa päätelläkseen, mistä kirjailija on inspiraationsa ammentanut.
Ja on sanottava, että lähtökohdiltaan ja sisällöltään kyseessä on merkittävä kirja. Kovin usein suomalaisessa kirjallisuudessa eivät aikuiset, perheelliset transnaiset ole itse päässeet kertomaan aikuisten, perheellisten transnaisten tarinoita. Kirjassa myös ruoditaan suomalaista korruptiota, veronkiertoa ja sormien läpi katsottavaa talousrikollisuutta eli ns. maan tapaa sen verran suorasukaisesti ja yksityiskohtaisesti, että lukijana ihan raivostuu siitä, miten täällä yhteisiä varoja hoidetaan. Lisäksi kirjan toisena sankarina on vanhemmanpuoleinen muslimikaapua käyttävä maahanmuuttajanainen, mikä sekin on suomalaisessa kirjallisuudessa hävettävän harvinaista.
Kaunokirjallisena teoksena Suurmestari on kuitenkin hiukan keskeneräinen. Kirjailija selvästi tykkää kertoa juonen kannalta vähemmän tärkeistä itsensä kaltaisen päähenkilön yksityiselämän seikoista sekä …
Kirjailija Alia Dannenberg on talousalan yrittäjä, huipputason shakinpelaaja, mukana kuntapolitiikassa vasemmistoliiton edustajana ja julkisesti transsukupuolinen. Dekkarisarjan päähenkilö Tiina Kivisaari on laskentatoimen asiantuntija, joka päätyy Supon agenttina tutkimaan pikkukaupungin kuntatalouden epäselvyyksiä eli selvittämään talousrikoksia — ja agentti kivisaari on myös huipputason shakinpelaaja ja transsukupuolinen, muttei julkisesti. Ei tarvitse hirveästi älynnystyröitään hieroa päätelläkseen, mistä kirjailija on inspiraationsa ammentanut.
Ja on sanottava, että lähtökohdiltaan ja sisällöltään kyseessä on merkittävä kirja. Kovin usein suomalaisessa kirjallisuudessa eivät aikuiset, perheelliset transnaiset ole itse päässeet kertomaan aikuisten, perheellisten transnaisten tarinoita. Kirjassa myös ruoditaan suomalaista korruptiota, veronkiertoa ja sormien läpi katsottavaa talousrikollisuutta eli ns. maan tapaa sen verran suorasukaisesti ja yksityiskohtaisesti, että lukijana ihan raivostuu siitä, miten täällä yhteisiä varoja hoidetaan. Lisäksi kirjan toisena sankarina on vanhemmanpuoleinen muslimikaapua käyttävä maahanmuuttajanainen, mikä sekin on suomalaisessa kirjallisuudessa hävettävän harvinaista.
Kaunokirjallisena teoksena Suurmestari on kuitenkin hiukan keskeneräinen. Kirjailija selvästi tykkää kertoa juonen kannalta vähemmän tärkeistä itsensä kaltaisen päähenkilön yksityiselämän seikoista sekä käydä tilintarkastajan toimenkuvaan kuuluvia asioita läpi paikoin puuduttavan yksityiskohtaisesti. Kustannustoimituskierros tai pari olisi tehnyt tästä paremman. Kelvollisen dekkarin tavoin tarina kuitenkin koukutti lukemaan vauhdilla loppuun.
krrksch
boosted
"God spoke to me, he says he wants me to tell you about all the times I was right and you were wrong"
