Parhaat kirjat usein ovat tarttuneet matkaani kirjaston poistohyllystä, niin tämäkin.

Mauno Koiviston vuonna 2001 julkaistu erinomainen kirja Venäjän historiasta ja Venäjän ideasta tuntuu tällä hetkellä erityisen ajankohtaiselta. Se mitä Venäjällä nyt tapahtuu asettuu Koiviston käsittelyssä sitä selittävään kontekstiin: putinismi ei ole mitään poikkeuksellista, vaan se voisi olla vain yksi uusi luku Venäjän monipolvisessa ja sekavassa historiassa. Vähän tähän suuntaan Koivisto kirjansa päätösluvussa aavisteleekin: Venäjällä tuolloin vallinnut erityinen sekavuus ja idean puute oli Koivistonkin arvion mukaan vain tilapäistä: Venäjä Koivistonkaan arvion mukaan tuskin muuttuu kansalaistensa onnea ja hyvinvointia tavoittelevaksi länsimaiseksi valtioksi, vaan ammentaa perusteita olemassaololleen samoista historian syövereistä kuin aina ennenkin.

Kirjasta tekee erityisen kiinnostavan luettavan myös Koiviston henkilökohtainen ote: melkein jokaisessa luvussa Koivisto onnistuu kytkemään historian käänteet oman uransa vaiheisiin, ja kertoo näihin kytkeytyviä kiinnostavia anekdootteja vuosien varrelta.