Olen itse ajatellut Bachin passiot musiikillisiksi katedraaleiksi: niillä on paitsi oma jylhä muotonsa vaikuttavana kokonaisuutena, mutta lähempää tarkastellessa niistä paljastuu loputtomasti kiinnostavia yksityiskohtia. Vähän samanlaista vertausta käyttää myös Topi Linjama tässä mainiossa pienessä kirjassaan, jossa musiikin ja sen merkitysten kautta avautuu myös monenlaisia elämään ja maailmaan liittyviä havaintoja ja pohdintoja.

Kirjaa nyt tuskin kannattaa lukea ihan vain sellaisenaan, vaan kohteena olevan musiikin kanssa nautittuna. Siinä riittää kuunneltavaa useammaksikin kuuntelukerraksi, kuten kirja tekee selväksi.