Kind of neat, but not without problems. The setting - guys who become computer game developers growing up in 1980s, then diving into the industry in 1990s - is nice and the description of the computer game world is interesting and the games they created were kind of cool. The characters were fine, maybe, if a bit stereotypical, and the plot was non-existential for a while and kind of forced in the end. The book was a long-winded; more compact and to-the-point writing could've earnt a fourth star.

There were technical annoyances. At one point, the protagonist uses PC commands to start a C64 game. No, it doesn't work like that. Of course the games they create and play are wildly fabulous and way larger than life, and that's kind of boring – reading about someone playing a game of your dreams is not quite the same as playing it.

---

Harvinaisen yhdentekevästi nimetty kirja kertoo tietokonepeleistä ja etenkin niiden tekijöistä. Kirjan päähenkilö Russell hylkäsi nörttitaustansa ja ryhtyi opiskelemaan lakia, mutta päätyy kolkuttelemaan lapsuudenystäviensä pelifirman ovelle töitä etsien. Kaverisuhteet painavat sen verran, että täysin kyvytön Russell saa paikan ja alkaa perehtyä pelifirmaan, jonka synnystä Russell on selvillä, mutta jonka myöhemmät vaiheet ovat hämärän peitossa.

Pelifirma syntyi peleistä, joita Russell kavereineen kehitteli, tavoitteenaan täydellinen tietokonepeli. Pohjana ovat Dungeons & Dragonsin kaltaiset roolipelit ja niiden pyrkimys simuloida todellisuutta yksityiskohtaisten numeroiden ja mallien kautta. Tuloksena on epäsosiaalisen nörtin perikuvan Simonin luoma pelimaailma, jonka viimeisintä inkarnaatiota Russell päätyy kehittämään julkaisukuntoon.

Järjestelmästä löytyy vakava bugi, joka näyttää juontavan juurensa aivan varhaisimpiin peleihin – kaikki pelit kun jakavat saman Simonin kirjoittaman ytimen, jota kukaan muu ei oikein tunnu ymmärtävän. Simon, valitettavasti, on kuollut. Russell joutuu palaamaan varhaisimpiin peleihin ja vanhoihin muistoihin löytääkseen avaimen bugin ytimeen.

You on paljon kehuttu kirja, jonka idea nosti sen oitis lukulistalle. Tietokonepelejä käsittelevistä romaaneista Ready Player One pysyy kuitenkin edelleen ykkösenä, eikä näillä kahdella kirjalla ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään. You ei nimittäin ole ongelmaton: juoni harhailee ympäriinsä, eikä etene aivan niin reippaasti kuin pitäisi. Kirjan juoni muuttuu muutenkin vähän matkan varrella; kirjan varsinainen juoni alkaa aika myöhään.

Henkilöhahmot ovat stereotyyppisiä ja upeiden tietokonepelien kuvaus sekä tökkii vanhoja pelejä pelanneita – ei tasan olisi Commodore 64 venynyt tuollaiseen, ei, ja miksi C64-peli käynnistetään muutenkaan PC-komennoilla – että on pohjimmiltaan tylsää: kuka haluaa lukea siitä kun joku muu pelaa? Minä pelaisin mieluummin itse.

Julmin loukkaus on unohtaa kirjan lopun olennaisimmat pelit -listasta NetHack, johon kirjan pelit ilmiselvästi ja erittäin vahvasti nojaavat. Jos tekee mieli tutustua johonkin Black Artsin varhaispelien kaltaiseen, kannattaakin tutustua NetHackiin (Dwarf Fortress voisi olla vielä parempi, mutta en ole ollenkaan varma, kannattaako sitä suositella yhtään kenellekään). (23.7.2013)

And come on - how come the book doesn't mention Nethack once, when clearly large part of the Black Arts games is just Nethack? Leaving Nethack unmentioned in the final listing of games is simply wrong.

But despite these flaws, I did care enough to read the book. It's by far no masterpiece, but someone interested in computer games – particularly those derived from roleplaying games – might find this interesting. Particularly if you're a white male.