Runoromaania ei kannata pelästyä. Lyhyempien säkeidensä vuoksi tämä tuntuu enemmän runoilta kuin Yrjänän Joonaanmäen valaat, mutta teksti on silti huomattavan suoraviivaista ja asia helppoa ja selkeää ymmärtää.

Mutta toisella tapaa tämä onkin sitten raskasta luettavaa. Päähenkilö Xiomara saa kokea ahdistusta ja rajoitusta monin tavoin. Uskonnollinen perhe, erityisesti katolinen seksuaalikielteisyys, tytön jopa kaksoisveljeensä nähden alistettu asema... Vapaus löytyy onneksi lopulta runoudesta ja runojen esittämisestä ja on hienoa nähdä, miten Xiomara löytää itsestään voimaa ja vahvuutta kaiken sen alistamisen jälkeen.