Reviews and Comments

Eräänä iltana David ei ole leikannut nurmikkoa kuten isä olisi halunnut. Isä tavalliseen tapaan ryhtyy pieksemään Davidia ja tällä kertaa uhkaa lyödä vyön soljella. David hätääntyy ja huomaa yhtäkkiä olevansa kirjastossa. David päättää paeta, eikä palaa enää kotiinsa, vaan painuu sen sijaan New Yorkiin. David joutuu vaikeuksiin, mutta keksii pian, että pystyy itse asiassa hyppäämään mielensä mukaan paikasta toiseen, kunhan vain tuntee paikan, johon hyppää.

Teleportaatiokyky onkin oiva keino ratkaista monenlaisia ongelmia, kuten esimerkiksi sen, miten 17-vuotias kotoaan karannut nuori mies tulee toimeen ilman pankkitiliä, henkilötunnusta, ajokorttia tai syntymätodistusta. David näppäränä poikana tekee täydellisen pankkiryöstön teleporttaamalla pankkiholviin ja poistumalla jälkiä jättämättä.

Miksikään superroistoksi David ei kuitenkaan ryhdy. Vaikeuksia tulee muutenkin jo tarpeeksi. Onneksi elämään tulee vähän romantiikkaakin, New Yorkissa matkailevan Millien muodossa. David alkaa myös selvitellä äitinsä kohtaloa: äiti jätti pahoinpitelevän miehensä, kun David oli viisi ja hylkäsi samalla Davidin isänsä käsiin. Onnistuuko David löytämään äitinsä?

Jumper on nuortenkirja, se näkyy aiheissa ja niiden käsittelyssä, mutta samalla se on hauska tutkielma siitä, miten teleportaatiokyky voisi toimia. Tarina on vähän naiivia teinien toiveentoteutusfantasiaa (isän pahoinpitelemä poika löytää itsestään yliluonnollisia voimia ja näyttää koko maailmalle!), mutta melkoisen jännä juttu se silti on – ei tämän parissa kauaa vanhettu, kun tarina imaisi mukaansa.

Kirjasta on tehty samanniminen elokuva vuonna 2008 ja vaikka siinä onkin nimekkäitä näyttelijöitä ja ties mitä, lukemani kuvauksen perusteella kirjan juonta on väännelty niin kamalalla tavalla, että kirja ja elokuva kertovat aivan eri tarinat (ja kirja vaikuttaa merkittävästi paremmalta). (20.8.2012)

Kij Johnson on häälynyt tietoisuuteni rajamailla jo pitkään. Tarvittiin LibraryThingin Early Reviewers -ohjelmasta saatu arvostelukappale tästä novellikokoelmasta antamaan puuttuva sysäys. Tutustuminen kannatti, sillä Kij Johnson osoittautui ainakin novellistina erinomaiseksi.

Kokoelma on tuhti paketti, kolmisensataa sivua ja 17 novellia, joukossa pari pidempää tapausta ja yksi pitkänovelli. Novellit ovat pitkältä aikajänteeltä. Varhaisin on ilmestynyt 1989, tuorein tekee ensiesiintymisensä tässä kirjassa. Kokoelmassa on erilaisia tarinoita, jotka koukuttavat lukijaa eri tavoin. Yksi yhdistävä tekijä tarinoilla on: eläimet ovat useimmissa tärkeässä osassa.

Kokoelman avaa yksi sen hienoimmista novelleista, ”26 Monkeys, Also the Abyss” (novelli Kij Johnsonin nettisivuilla). Se kertoo Aimeesta, joka pyörittää kiertävää apinanäytöstä, jonka huipennuksena 26 apinaa ahtautuu kylpyammeeseen ja katoaa. Aimee ei tiedä minne, mutta apinat ilmestyvät kiertuebussiin muutaman tunnin jälkeen. Tämä mysteeri vaivaa Aimeeta jonkin verran.

Kissoista on useampikin novelli, koirat ovat parin novellin päätähtiä, myös ketut, sudet, hevoset, solitäärit ja ponit esiintyvät – sekä tietysti mehiläisiä kokonaisen joen verran. Kertomukset ovat usein erinomaisen hämmästyttäviä. Aloitusnovellin lisäksi kohokohdiksi nousevat ”The Fox Magic”, ”At the Mouth of the River of Bees”, ”Names for Water”, ”The Evolution of Trickster Stories Among the Dogs of North Park After the Change” ja ”Dia Chjerman’s Tale” – muita novelleja väheksymättä, niistäkin moni löytänee suosikkinsa. Netistä luettaviksi tai kuunneltaviksi löytyvät myös lievästi ällö ”Spar”, ”Ponies” ja ”The Cat Who Walked a Thousand Miles”.

At the Mouth of the River of Bees on kiehtova kokoelma, jota on helppo suositella luettavaksi kaikille oudon scifin ja fantasian ystäville. Kokoelma ilmestyy elokuussa 2012. (1.7.2012)

Mikä fantastinen kirja! Näin hyviä kirjoja kohtaa harvoin. The Curse of Chalion toi monessa mieleen Guy Gavriel Kayn parhaat kirjat, niin tyylissä kuin laadussa. Kirjan päähenkilö on lordi Cazaril, joka on toiminut hovissa ja linnanherrana, mutta myös kaleeriorjana: piirityksen jälkeen Cazarilin lunnaita ei maksettu, joten hänet myytiin orjaksi.

Niinpä nuoresta iästään huolimatta Cazaril on vapautuessaan raihnainen ja heikko. Hän raahustaa Valendaan hakemaan turvapaikkaa ja jotain vaatimatonta työtä hovista, jossa hän toimi hovipoikana. Yllätyksekseen Cazaril saakin hallitsijan leskeltä tärkeän tehtävän. Hänestä tulee Isellen, Chalionin kruununperijän siskon, henkilökohtainen sihteeri ja opettaja.

Kun kruununperijä Teidez ja Iselle kutsutaan Chalionin pääkaupunkiin, Cazaril joutuu kohtaamaan lordit, joiden toimien seurauksena hänet myytiin orjaksi. Kuningas on sairaalloinen, joten Teidez ja sitä myötä Iselle joutuvat melkoisen juonittelun ja pyörityksen keskelle. Asiaan liittyy myös kirjan nimessäkin esiintyvä kirous, joka on langetettu Chalionin ylle…

Bujold on onnistunut luomaan todella upean kokonaisuuden. Chalionin maailma on kiehtova, hovijuonittelu värikästä ja henkilöt kiinnostavia. Cazaril on puutteineen mielenkiintoinen ja inhimillinen päähenkilö ja kohtalo, johon Bujold Cazarilinsa kietoo on hyvin mukaansatempaava.

The Curse of Chalion on niin hyvä kirja, että suorastaan harmittaa, että se on saanut pölyttyä hyllyssäni niin pitkään — ja toisaalta on kurjaa, että tarina on ohi. Onneksi Chalionin maailmaan on kirjoitettu pari muutakin kirjaa, joista jatko-osa Paladin of Souls on ainakin nappaamiensa palkintojensa perusteella vielä parempi. (2.1.2009)