Reviews and Comments

10 PRINT -kirjan nimi on kokonainen tietokoneohjelma. Kun sen suorittaa Commodore 64 -tietokoneella, tuloksena on ikuisesti näytöllä vierivä sokkelomainen kuvio. Tästä yhden rivin tietokoneohjelmasta on saatu aikaiseksi kokonainen kirja: hieno suoritus.

Toki kirjassa on muutakin. Kirja käsittelee sokkeloita, säännönmukaisuutta, sattumanvaraisuutta, BASIC-ohjelmointikielen historiaa ja Commodore 64 -tietokonetta. Itse ohjelmasta esitellään erilaisia muunnelmia, jatkoksia ja portataan se eli muunnetaan toimivaksi Atari 2600 -pelikonsolilla. Aivan erilailla toimiva laite tuo mielenkiintoisia haasteita.

Itse Commodore 64:n BASICilla ohjelmointiuraa aloitelleena 10 PRINT kolahtaa monin paikoin vahvasti, mutta luulen, että vielä enemmän kirjasta saa irti sellainen, joka ei aihetta juuri tunne. Asioita käsitellään sen verran rautalangasta vääntäen, että aikaisempaa ymmärrystä ei tarvita.

Miinuspuolelle kirjattakoon akateemisen kirjan vähän väkinäinenkin taipumus vetää kaikesta suuria teorioita. Minun makuuni kirja olisi saanut liikkua hieman enemmän konkreettisemmalla tasolla. Historiaa olisin lukenut enemmänkin, taiteen teoriaa taas vähemmän.

Esimerkki 10 PRINT -ohjelman suorituksesta löytyy Youtubesta. Itse kirjan voi paitsi ostaa kaupasta, myös ladata kirjan nettisivuilta ilmaiseksi. (14.3.2013)

Shen Tai on merkittävän suvun toinen poika, joka isänsä kuoltua vetäytyy vuorille Kuala Noriin, jossa parikymmentä vuotta sitten käytiin suuria taisteluita. Taisteluiden jäljiltä maassa makaa kymmeniä tuhansia hautaamattomia luita, joiden omistajien sielut eivät saa rauhaa. Shen Tai antaa sieluille rauhan, hautaamalla luita maahan.

Tätä työtä arvostavat taistelun molemmat osapuolet, kitailaiset ja taguranilaiset. Kuala Norin taistelun jälkeen saatiin rauha ja kaupankäynti on kukoistanut. Entiseen vihollisvaltion Taguraniin on jopa naitettu kitailainen prinsessa, joka antaa Shen Taille lahjan kiitoksena.

Lahja on enemmän kuin ruhtinaallinen: 250 sardialaista hevosta. Mittakaava on hyvä ymmärtää: yksi sardialainen hevonen on valtaisan arvokas. Kymmenen hevosta olisi jo Kitain jumalkeisarillekin mittava lahja. 250 sardialaista ”taivaallista hevosta” on jotain aivan käsittämätöntä Kitaissa, jonka omat hevoset ovat laadultaan paljon vaatimattomampia.

Pian tämän lahjan saamisen jälkeen Tai saa vieraita Kitaista: vanha ystävä saapuu käymään turvanaan vaeltava soturimunkki. Soturimunkki paljastuu kuitenkin salamurhaajaksi, joka yrittää tappaa Tain. Tai selviää niukasti hengissä, mutta ystävä kuolee ennen kuin ehtii kertoa viestiä, jota tuomaan oli saapunut.

Tain on aika palata kotiin. Hevoset mutkistavat asiaa: ne tekevät Taista erittäin, erittäin tärkeän miehen. Tai keksii onneksi juonen. Hevoset jätetään Taguraniin, kunnes Tai henkilökohtaisesti saapuu ne hakemaan. Tämä on yksinkertainen henkivakuutus. Sitten onkin aika palata Kuala Norin kuolleiden parista elävien ihmisten maailmaan ja kohtia Kitain hovia, jossa jumalkeisarin ympärillä pyörii melkoinen juonittelu…

Guy Gavriel Kay luottaa taas vanhaan hyvään reseptiinsä: otetaan historialliset puitteet ja muovataan niistä oma fantasiamaailma, jotta saadaan annos kirjailijan vapautta ja hieman yllätyksellisyyttä niille, jotka tuntevat kirjan fiktion taustalla olevat tosielämän tapahtumat.

Under Heavenin tarina sijoittuu Kitaihin, jonka amatöörikin tunnistaa oitis Kiinaksi. Sen tarkempaa ajoitusta en olisi osannut tehdä, mutta kirjailija onneksi ystävällisesti kertoo itse, että oikea aika on 700-luvun Tang-dynastia, eräs kiinalaisen kulttuurin huippukausista. Kirja kuvaa tapahtumia, jotka perustuvat An Lushan -kapinaan.

Tarinan lähtökohdat ovat erittäin mielenkiintoiset ja Kitain byrokraattinen hovi kiehtova ympäristö kaikkine juonitteluineen ja valtapeleineen. Tarinassa on runsaasti kiinnostavia henkilöitä ja käänteitä ja mielenkiintoinen juoni kantaa hyvin koko kirjan mitan. Lopun epilogi vetää langat yhteen kiitettävän hyvin. Under Heaven on jälleen kerran nappiosuma Kaylta: näihin pseudohistoriallisiin kirjoihin ei ole vielä kertaakaan tarvinnut pettyä.

Mielenkiintoisena kuriositeettina muita Kayn pseudohistoriallisia kirjoja lukeneille mainittakoon, että Under Heaven ei sijoitu samaan maailmaan kuin aikaisemmat kirjat. Sen paljastaa erään henkilön kirjassa ohimennen mainitsema toive siitä, miten mielenkiintoista olisi, jos maailmalla olisi kaksi kuuta – aikaisemmissa kirjoissa yksi maailman poikkeuksista todelliseen verrattuna on nimenomaan ollut kaksi kuuta. (12.2.2013)

Kirjailija, joka kirjoitti miellyttäviä kirjoja, mutta antoi niille liian pitkiä nimiä… Tämä nimihirviö on jatkoa Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla -kirjalle, jossa Syyskuu-tyttö pääsi ensimmäistä kertaa vierailemaan Satumaassa. Palattuaan takaisin Omahaan Syyskuu on vain odottanut pääsevänsä takaisin Satumaahan.

Eräänä päivänä se sitten tapahtuu: Syyskuu näkee pellolla kiitävän soutuveneen, tajuaa heti että kyse on Satumaan hullutuksista ja säntää perään – ja pääsee kuin pääseekin Satumaahan, jossa kaikki on kuitenkin jotenkin vinksallaan.

Syyskuun varjo, josta Syyskuu joutui edellisessä kirjassa eroon, on ryhtynyt Satumaan alamaailman kuningattareksi ja ryöstää Satumaan asukkaiden varjoja alamaailmaan – siinä sivussa katoaa taikuus Satumaasta. Syyskuu on tunnollinen sankari, joka haluaa korjata virheensä, joten eipä tyttö voi muuta tehdä kuin sännätä Alamaailmaan pistämään varjoaan kuriin ja palauttamaan varjoja omistajilleen. Vaan mitä tehdä, kun varjot ovat itse asiassa varsin tyytyväisiä vapauteensa?

The Girl Who Fell Beneath Fairyland and Led the Revels There on edeltäjänsä tavoin vauhdikas seikkailu, joka kiitää oudosta tilanteesta toiseen. Catherynne M. Valente on edelleen etevä ja perinteensä hyvin tunteva kirjailija, joka osaa pyörittää tarinaa mielenkiintoisiin suuntiin. Mihin tahansa tapahtuman käänteet vievätkin, tarina etenee notkeasti. Hauska kirja on ansiokasta jatkoa edeltäjälleen, suosittelen! Suomennoksesta on Kirjavinkeissä erillinen arvostelu.

”First Law of Heroics.” The Monaciello grinned up at a confused September. ”Someone has to tell you it’s impossible, or the Quest can’t go on. Your friend has volunteered herself as a Non-Euclidean Companion, which is also necessary to proceed to the next stage.” (30.1.2013)