Reviews and Comments

Jonathan Carrolliin voi luottaa. The Marriage of Sticks on kiehtova, mystinen ja vauhdikas kirja. Alku vaikuttaa tavanomaiselta, mutta sitten seuraa yllättävä käänne, joka tekee tarinasta kaikkea muuta.

Kauniisti kirjoitettu kirja kiitää paikoin ehkä hieman turhankin vauhdikkaasti, mutta se lienee hinta, joka tiiviydestä (kirjassa on alle 300 sivua) on maksettava. Carrollin kirjoissa tämä tuntuu olevan tyypillistä, jossain kohtaa lukija yksinkertaisesti putoaa kärryiltä, kun kummallisia tapahtumia seuraa yksi toisensa perään. Onneksi Carroll vetää tarinan langat kasaan lopuksi varsin tyydyttävällä tavalla.

Kirja kuuluu The Wooden Sean kanssa samaan Crane’s View -trilogiaan (kolmas osa on Kissing the Beehive); käytännössä se tarkoittaa hienovaraisia yhteyksiä saman tapahtumapaikan kautta. (30.4.2007)

Perdido Street Station -vertailuilta lienee mahdotonta välttyä. The Etched Cityn Ashamoil on New Crobuzonin tapaan kiehtova urbaani ympäristö, josta Bishop nostaa esiin erilaisia rappion ja ihmiskunnan turmion esimerkkejä.

Kirjan päähenkilöt, Raule ja Gwynn, ovat sisällissodan häviävälle puolelle päätyneitä kapinallisia, jotka löytävät tiensä Ashamoiliin. Kirja keskittyy pitkälti Gwynniin, soturiin, joka löytää uuden uran kaupungin alamaailmassa. Kenttälääkäri Raule elää erilaista elämää, erilaisia valintoja.

Kirjan maailma on mielenkiintoinen: sen täyttävät keskustelut teologiasta ja taiteesta, huumatut unet ja kummalliset ihmeet, väkivalta ja vaara. Tummasävyisen ja omaperäisen fantasian ystäville The Etched City on erinomaista luettavaa. (16.3.2007)

Market Forces on kuvaus lähitulevaisuuden ultrakovasta yritysmaailmasta. Uusinta uutta on konfliktisijoittaminen: yritykset sijoittavat rahaa pieni­muotoisiin sotiin rahoittamalla sotivia tahoja. Jos sota voitetaan, sijoittaja kerää siivun kansantuotteesta ja muita etuja.

Tällaisessa yritysmaailmassa ilmapiiri on luonnollisesti pirun kova. Sopimukset ratkotaan yksinkertaisella menetelmällä: diilin saa firma, jonka edustaja on viimeisenä hengissä.

Morganin globaalikapitalismi on reippaasti överiksi vedettyä ja sellaisenaan varsin miellyttävää luettavaa. Ei ole vaikeaa päätellä, mitä Morgan globali­saatiosta tuumii.

Mitä kirjan juoneen tulee, se jää kyllä auttamatta kakkoseksi kirjan maailmalle. Mutkaa on matkassa, juonittelua ja läheltäpiti-hengissäpysymistä, mutta ihan Altered Carbonin veroinen Market Forces ei ole. (21.8.2005)

Takeshi Kovacs on palannut. Richard Morganin kovaluontoinen palkkasoturi Kovacs on tällä kertaa sotkeutunut Sanction IV -planeettaa tuhoavaan sisällissotaan. Sodan keskeltä löytyy mittaamattoman arvokas aarre, jonka omistajalle on luvassa valtaa ja vaurautta. Kovacs lähtee aarteen perään ja petosten, väkivallan ja hardcorearkeologian täyteinen retki voi alkaa.

Broken Angels ei aivan yllä Muuntohiilen tasolle, mutta sittenkin tarina on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Morganin vauhdikas tyyli pitää ja Kovacs on henkilönä edelleen vähintään kohtalaisen mielenkiintoinen tapaus.

Morganin tulevaisuus on uskottava ja kiinnostavien teknisten keksintöjen täyttämä. Lisäksi mystiset marsilaiset ovat tässä kirjassa olennaisemmassa roolissa – jos se mutka Morganin maailmaa kiinnostaa, Broken Angels on Muuntohiiltäkin vetävämpi. (2.1.2005)

Iain Banks pyörittää kirjoissaan usein useampaa päähenkilöä, joiden tarinat yhdistyvät lopussa. Näin tälläkin kertaa. Tällä kertaa pääosissa ovat viimeistä kertaa kuoleva kreivi Sessine, mielenkiintoisen viestin saava tiedemies Gadfium ja nuori Bascule, joka etsii muurahaistaan. Sopassa on seassa myös Encroachment, auringon pimentyminen, joka uhkaa koko maailmaa, mutta josta valtaapitävät eivät tunnu piittaavan.

Tarina on varsin mutkikas ja tapahtumapaikka, Serehfan valtaisa linnoitus, Banksin oudoimpia. Tosimaailman lisäksi tapahtumat etenevät kryptassa, oudossa tietokoneverkossa, jossa kuolleet sielut ja mielipuoliset tekoälyt vaeltavat.

Feersum Endjinn on siis melkoinen keitos, joka kuitenkin, lopulta, kerii itsensä kokoon kiitettävästi. Ohuudestaan huolimatta se on raskasta luettavaa, kiitos kirjoitustaidottoman Basculen, jonka osuudet on kirjoitettu foneemisesti. Teksti pitää pahimmissa kohdissa lukea ääneen, jotta sen merkityksen ymmärtää. Tehokeinona hauska, mutta pidemmän päälle väsyttävä. Se ei silti estä nauttimasta kirjasta. (10.8.2004)

Kulttisuosiota saavuttaneilla nettisivuillaan Mil Millington kertoo suhteestaan saksalaiseen Margretiin. Useimmat normaalit ihmiset kauhistuvat hengiltä pariskunnan riitelyä, mutta hyvin ovat Mil ja Margret pysyneet yhdessä jo 15 vuotta.

Kirjaa ei ole koottu nettisivujen jutuista, vaan kyse on erillisestä romaanista. Nimien muuttaminen ei kuitenkaan auta: ei ole erityisen rohkeaa arvailla, että kirjan Pelillä ja Ursulalla on jotain tekemistä Milin ja Margretin kanssa. Riidat ovat ainakin yhtä absurdeja.

Herttaisen parisuhdekiistelyn lisäksi kirja kertoo Pelin työelämästä, joka koostuu lähinnä vastuun välttelystä, valehtelemisesta ja säätämisestä. Pel joutuu korviaan myöten vaikeuksiin ja kas – sehän vasta onkin hauskaa.

Millingtonin kirjoitustyyli on nokkelaa ja kepeää. Things My Girlfriend And I Have Argued About on erinomaisen hauskaa kevyttä luettavaa, joka sopii erityisesti kaikille parisuhteellisille. (9.7.2004)

Pelitutkimus on tieteenalana varsin tuore, eikä siitä ole kirjoitettu montakaan hyvää ja kattavaa perusteosta. Rules of Play onkin parasta tähän mennessä näkemääni. Kirja käsittelee pelaamista hyvin kattavasti ja perusteellisesti monesta eri näkökulmasta.

Kirja ei välttämättä anna paljoa lukijalle, joka on vain kiinnostunut pelien pelaamisesta, mutta jos peliharrastus ulottuu pelien suunnittelemiseen tai analysoimiseen (esimerkiksi peliarvostelujen kirjoittamiseen), on Rules of Play suositeltavaa luettavaa. Varoituksen sanana sanottakoon, että kirja on selkeästi akateeminen teos. Se ei kuitenkaan ole akateemisen kuivakka, vaan luettavasti kirjoitettu.

Lautapeliharrastajia kiinnostanee erityisesti Reiner Knizian essee Taru Sormusten Herrasta -lautapelin synnystä. (27.2.2004)