Myönnän, arvio perustuu vain ja ainoastaan omiin tunteisiin ja ajatuksiin mitkä heräsi kirjaa lukiessa.

Monen tarinan kohdalla tuli sellainen olo, että "Hei! Toihan on minun elämää! Minä olen juuri tuossa. Jumissa. Kipuilevana. Ahdistuneena. Eksyksissä."

Kirja ei kuitenkaan ahdistanut, tai aiheuttanut surua, ei vaivuttanut epätoivoon. Päin vastoin, se herätti vahvoja selviytymisen ja rohkaisyn tunteita! En ole yksin!

En nyt tältä istumalta juokse hakemaan avioeroa, mutta toisaalta, ajatus siitä ei aiheuta ahdistusta tai paniikkia.

Jos pitäisi jokin ajatus tiivistää, niin ehkä että, se mitä tiedän ja tunnen itsestäni odottaa rohkeutta aloittaa sellainen elämä jossa koen olevani minä.