Reviews and Comments

Tää oli kyllä ihan kiva miljööltään ja muuten, mut jotenkin vähän semmonen "meh".

Nopealukuinen, mut juoni ja hahmot vähän pintapuolisia. Leinon muut teokset on ollu mielestäni parempia.

Aivan mahtava pieni välipalakirja. Just sopivaa kieli poskella huumoria mitä ehkä kaipasin tähän väliin, samalla kuitenkin sopivan vakavaa pohdiskelua miten sopeutua erilaisena ihmisenä yhteiskuntaan.

Mukava pikku välipala. Varmasti tulee luettua/kuunneltua loputkin osat sarjasta. Kivaa kevyttä avaruusseikkailua.

Ja eihän sillä nyt ole väliä että itse lukee samoja kirjoja kuin oma 9-vuotias lapsi, eihän? :)

Tää oli kyllä mukava iltasatu, sopivasti kaikkea mysteeristä, ei liian poukkoileva ja sekava juoni - ehkä jopa vähän turhan suoraviivainen ja helppo. Mutta, kun on tapana kuunnella äänikirjaa iltaisin lähinnä kun menee nukkumaan, niin tämänlaiset teokset on just parhaita siihen.

Helppoa luoda omin mielikuvin ympäristö, hahmot ja tapahtumat, antaa vaan tarinan rullata ja mielikuvituksen laukata.

Viimeinen Culture-sarjan Banks lukuun. Vähän haikea olo, nää on ollu tosi hyviä ja mukaansa tempaavia avaruusseikkailuita.

Vähän jäi harmittamaan, että tuli luettua todella lyhyissä pätkissä pitkän ajan kuluessa.

Väliin mahtui enemmän lukemista taas kuin kuuntelemista, mutta..

Teoksena jotenkin tosi poukkoileva, ainakin alkuun - mennään ristiin rastiin ajassa ja vielä eri aikajaksoissa. Lopussa hyppely vähän rauhoittuu, mutta alku oli kyllä omaan makuun turhan sekava. Muutenkin jäi jotenkin sellainen keskinkertaisen teoksen maku, ei mitään suuria oivalluksia tai tarinallista hekumaa.

Vaikkakin kirjan asetelmat on ehkä melko pitkälle selvillä jos on lukenut Korennon, ei se silti ainakaan itseäni häirinnyt.

Satomi jatkaa hiljaista vastarintaansa ja saa uusia ja vanhoja liittolaisia avukseen. Kirja alkaa siitä mihin Korento päättyi ja loppuu siihen mihin Korennon loppusanat päättyy.

Kaikkinensa melko "helppo" kirja, ja silti paikoitellen herätti kyllä suuria tunteita yleisesti sen takia miten me kohtelemme toisiamme yksilöinä ja yhteiskunnassa.

Tarinana ehkä vähän tylsähkö, tai ainakin Korennon jälkeen jäi vähän latteaksi, voisi melkein luokitella liitteeksi tapahtumiin.

Aihealueeltaan tosi mielenkiintoinen, ilmasto on lämmennyt niin, että merien pinnat on nousseet ja ajaneet ihmiset sopeutumaan uusiin rajoihin - tai pitäisi ehkä sanoa että olisi pitänyt ajaa.

Ihminen on tässäkin teoksessa se sama, ylikuluttava omaa etuaan ajatteleva egoisti. Viherpesulla koitetaan saada hyvää aikaiseksi ja parantaa hymyilevillä mainoskasvoilla maailmaa. Ongelmia ei kuitenkaan ratkota, koska sehän tarkottaisi pienempiä voittoja ja työntekijöille isompia palkkoja.

Henkilöhahmot oli jokseenkin perinteisiä, helposti samaistuttavia altavastaajia ja väärin ymmärrettyjä ujoja linjastotyötä tekeviä.

Tarina oli ehkä vähän keskinkertainen, mutta aihe ja teoksen pohdinnat kuitenkin hyviä ja erittäin ajankohtaisia - vaikkakin teos taitaa olla alunperin julkaistu jo 2013.

Satuinpa taas löytämään #kirja'n missä maailma on pilattu. Teemat ja ympäristö oli kovin vahvasti samankaltaiset kuin toisen maailmansodan jälkimainingeissa japanilaisten internointileireillä voi kuvitella olleen.

Synkkä maailma, raakoja ihmiskohtaloita - mutta onneksi myös valoa ja toivoa ihmisten välillä ja keskuudessa.

Vaikka tarina oli surua ja kurjuutta osittain, löytyi sieltä mitä mahtavimpia ihmisiä ja vahvoja persoonia. Loppujen lopuksi jäi sellainen haikea olo kurjan luettua.

Miten paljon pitää ihmisen kestää, miten vahvoja me kuitenkin osataan tarpeen tullen olla? Tällaisia kirjoja lukiessa sitä aina miettii että olisiko itsestä siihen, vai murtuisiko oma keho tai mieli.

#Lukeminen #BookWyrm #KirjaMasto #Kirjat

Kolahti kyllä itselle isosti kirjan teemat ja pohdinnat. Mitäpä sillä on loppujen lopuksi väliä miltä me näytetään, kun persoonallisuus asuu kuitenkin sisällämme.

Kuivailtu maailmakaan ei ollut liaan scifiä, vaan sopivasti teknologiahöysteinen ja samalla ehkä jopa vähän arkinen ja tavallinen - jos nyt ei huomioi sitä että ylikansoitus on pilannut maapallon, kuten ei me tälläkään hetkellä huomioida.

Plussaa tietysti, koska oon muutenkin mieltynyt spefi/dystopia/utopia tyyppisiin maailmoihin.

#Syntykeho oli kyllä äärimmäisen mukaansa tempaava #kirja, voihan että ja sentään! Ei nyt kuitenkaan mitenkään liian täyteen ahdettu toimintaa ja juonenkäänteitä.

Ehdottomasti tänä vuonna luetuista (tai kuunnelluista) kirjoista TOP-3 sarjaan! Jokseenkin kolahti omaan aivoon kirjassa käydyt pohdinnat ykseydestä, kehosta ja persoonasta - ollaanko me vain se mitä ulospäin näyttää, vai onko sillä loppujen lopuksi yhtään mitään merkitystä. Olemme kuitenkin me sisimmässä - olkoon ulkokuori mitä tahansa.

#Kirjat #Lukeminen #BookWyrm

Vähän ehkä "meh" jatko-osaksi. Toisaalta hyvää kerrontaa, mut jokseenkin liian ennalta-arvattavaa ja tylsää tarinaa. Sääli, koska ensimmäinen osa oli ihan hyvä. Pitää kuitenkin kolmas kirja vielä kahlata läpi, niin tietää sitten miten sankarille käy. En kuitenkaan odota mitään kovin suurta huipennusta.

Yllätyin miten hyvin TV-tuotanto on mukaillut teosta - aina toki löytyy joitain "ei se näin mennyt"-kohtauksia. Mutta omasta mielestä ei juonen kannalta ainakaan mitään liian suuria muutoksia.

Jäi vähän kummastuttamaan, että eräs ryhmä puuttui kirjasta kokonaan, mutta oli kuitenkin lisätty TV-versioon. Tuli vähän sellainen "ei tätä kyllä Hobitissa ollut"-olo.

Tarina itsessään oli ihan mukiinmenevä, ei nyt mikään waude-bängtsi-uu-jeah-tasoa, mutta sellaista kivaa leppoisaa fantasiaa. Ei muuta kuin seuraavan osan kimppuun!

Seuraavaksi luettavaksi, kylläkin suomenkielinen versio.