Reviews and Comments

Tää oli paikoin tosi tunnelatautunut teos. Mua ei oo vuosiin häirinny painajaiset, mut muistan yhden tosiaan unen vieläkin. Ja se herättää edelleen ahdostusta, sen näkeminen loppu vähän samaan tapaan ku kirjassa kerrotun noidan vainot unessa, mörkö paloiksi ja unet loppu.

Toinen asia mikä sai tunteet pintaan oli veden hakeminen isovanhemman kanssa kaivolta. Mä tein tätä meidän mummin kanssa.

Jos painajaiset tai muuten uni on arka aihe, suosittelen ja en suosittele. Ei tästä mitään suurta self help teosta oo tehty, eikä oo ollu tatkoituskaan.

Hyviä tatinoita muiden unista ja/tai niiden puutteesta.

Vähän sellaista teinifantasiaa, mut kiinnostava ympäristö ja ihan sukkelat hahmot ja juoni.

Vähän jäi semmonen "meh" olo kirjasta. Alku oli hyvää pohdintaa herkkyydestä ja parisuhteesta, mut loppu meni vähän liikaa "mutta anna mahdollisuus myös jumalolennoille" paasaukseks.

Pitänee tutkia lisää erityisherkkyydestä kertovaa kirjallisuutta, mutta ehkä ei parisuhdemielessä.

Välillä oli vähän sellainen kahlaamisen meininki, en jotenkin välittänyt liiemmin raamatun läpikäynnistä ja muista uskonnollisista aatoksista mitä eräs kirjan henkilö kävi läpi.

Jopa kirjan pappi oli todella samaistuttava ja raikas henkilö tuohon kirjaoppineeseen filsofoivaan jeesustelijaan (anteeksi ilmaisu, mutta kävi vähän raskaaksi teksti välillä).

Muuten kirja oli sellainen vähän liikaa venytetty ilmestyskirjallinen eepos. Ei nyt ihan suosikkeihin mene, mutta koska muutamat hahmot sykähdytti yllättävästi niin sellainen armollinen 3/5.

Pari ensimmäistä lukua takana ja heti on kyllä melkoisen vahva aikamatka omiin koulukiusausaikoihin. Saas nähdä miten tarina etenee ja millainen tunteiden vuoristorata tästä tulee.

Tää oli kyllä ihan kiva miljööltään ja muuten, mut jotenkin vähän semmonen "meh".

Nopealukuinen, mut juoni ja hahmot vähän pintapuolisia. Leinon muut teokset on ollu mielestäni parempia.

Aivan mahtava pieni välipalakirja. Just sopivaa kieli poskella huumoria mitä ehkä kaipasin tähän väliin, samalla kuitenkin sopivan vakavaa pohdiskelua miten sopeutua erilaisena ihmisenä yhteiskuntaan.

Mukava pikku välipala. Varmasti tulee luettua/kuunneltua loputkin osat sarjasta. Kivaa kevyttä avaruusseikkailua.

Ja eihän sillä nyt ole väliä että itse lukee samoja kirjoja kuin oma 9-vuotias lapsi, eihän? :)

Tää oli kyllä mukava iltasatu, sopivasti kaikkea mysteeristä, ei liian poukkoileva ja sekava juoni - ehkä jopa vähän turhan suoraviivainen ja helppo. Mutta, kun on tapana kuunnella äänikirjaa iltaisin lähinnä kun menee nukkumaan, niin tämänlaiset teokset on just parhaita siihen.

Helppoa luoda omin mielikuvin ympäristö, hahmot ja tapahtumat, antaa vaan tarinan rullata ja mielikuvituksen laukata.

Viimeinen Culture-sarjan Banks lukuun. Vähän haikea olo, nää on ollu tosi hyviä ja mukaansa tempaavia avaruusseikkailuita.

Vähän jäi harmittamaan, että tuli luettua todella lyhyissä pätkissä pitkän ajan kuluessa.

Väliin mahtui enemmän lukemista taas kuin kuuntelemista, mutta..

Teoksena jotenkin tosi poukkoileva, ainakin alkuun - mennään ristiin rastiin ajassa ja vielä eri aikajaksoissa. Lopussa hyppely vähän rauhoittuu, mutta alku oli kyllä omaan makuun turhan sekava. Muutenkin jäi jotenkin sellainen keskinkertaisen teoksen maku, ei mitään suuria oivalluksia tai tarinallista hekumaa.

Vaikkakin kirjan asetelmat on ehkä melko pitkälle selvillä jos on lukenut Korennon, ei se silti ainakaan itseäni häirinnyt.

Satomi jatkaa hiljaista vastarintaansa ja saa uusia ja vanhoja liittolaisia avukseen. Kirja alkaa siitä mihin Korento päättyi ja loppuu siihen mihin Korennon loppusanat päättyy.

Kaikkinensa melko "helppo" kirja, ja silti paikoitellen herätti kyllä suuria tunteita yleisesti sen takia miten me kohtelemme toisiamme yksilöinä ja yhteiskunnassa.

Tarinana ehkä vähän tylsähkö, tai ainakin Korennon jälkeen jäi vähän latteaksi, voisi melkein luokitella liitteeksi tapahtumiin.

Aihealueeltaan tosi mielenkiintoinen, ilmasto on lämmennyt niin, että merien pinnat on nousseet ja ajaneet ihmiset sopeutumaan uusiin rajoihin - tai pitäisi ehkä sanoa että olisi pitänyt ajaa.

Ihminen on tässäkin teoksessa se sama, ylikuluttava omaa etuaan ajatteleva egoisti. Viherpesulla koitetaan saada hyvää aikaiseksi ja parantaa hymyilevillä mainoskasvoilla maailmaa. Ongelmia ei kuitenkaan ratkota, koska sehän tarkottaisi pienempiä voittoja ja työntekijöille isompia palkkoja.

Henkilöhahmot oli jokseenkin perinteisiä, helposti samaistuttavia altavastaajia ja väärin ymmärrettyjä ujoja linjastotyötä tekeviä.

Tarina oli ehkä vähän keskinkertainen, mutta aihe ja teoksen pohdinnat kuitenkin hyviä ja erittäin ajankohtaisia - vaikkakin teos taitaa olla alunperin julkaistu jo 2013.