Hannu started reading Katabasis by R. F. Kuang
Grad student Alice Law has only ever had one goal: to become the brightest mind …
Pannahinen pikalaina! 😬 Pakko alkaa lukee päällekkäin Rajan kanssa.
Satunnaislukija, äänikirjoista innostunut kiireen ja väsyn keskellä. Enimmäkseen scifi ja uto- sekä dystopia tyyppiset kirjat olleet kivoja. Faktakirjallisuutta alkanut kuluttamaan selkeästi enemmän.
Viime aikoina myös ihan "aikuisten" kirjat löytäneet lukulistalle, eli faktapohjaista itsetutkintaa enimmäkseen.
Mastodon:
@raketti@mastodontti.fi
pixelfed:
@raketti@pixl.fi
This link opens in a pop-up window
Grad student Alice Law has only ever had one goal: to become the brightest mind …
Pannahinen pikalaina! 😬 Pakko alkaa lukee päällekkäin Rajan kanssa.

The award-winning author of 'Station Eleven' and 'The Glass Hotel' returns with a novel of art, time, love and plague …
Tää oli kyllä kirja minkä lukeminen teki hyvää - ei niinkään että olis ollut mukava lukea, enemmänkin tarpeellista. Miellyttävän helppolukuinen, ja tuli muutama krijavinkki mihin haluan ehdottomasti tutustua.
En nyt lähde sisällöllisesti liikaa arvioimaan, kun ei ole tietoa ja kokemusta aiheesta, mutta jos kirjaan suhtautuu enemmän kirjoittajan kokemuspohjaisena teoksena - mitä se ymmärtääkseni onkin - niin en voi kuin suositella jos joskus on itse havahtunut tilanteeseen että toteaa itselleen "en mä nyt näin voi tehdä kun tuo voi pahoittaa mielensä".
Kirjaa lukiessa oli koko ajan jopa fyysisiä tuntemuksia, vatsaa kutkutteli, vähän kun olis ollu ihastunut johinkin. Toisinaan taas rintaa puristi.
Oon hokenut mantraa "ei musta niin väliä, kunhan muilla on hyvä olla" niin kauan ku muistan. Jo kirjaa lukiessa aloin tunnistaa arjessa tilanteita (menneitäkin) ku oon peruutellut ja pyörtänyt sanoja, tai jättänyt sanomatta etten loukkaa ja aiheuta konfliktia.
Kirjan kiitossanoissas kiitellään ihmisiä jotka on luoneet turvallisen tilan ja joiden avulla …
Tää oli kyllä kirja minkä lukeminen teki hyvää - ei niinkään että olis ollut mukava lukea, enemmänkin tarpeellista. Miellyttävän helppolukuinen, ja tuli muutama krijavinkki mihin haluan ehdottomasti tutustua.
En nyt lähde sisällöllisesti liikaa arvioimaan, kun ei ole tietoa ja kokemusta aiheesta, mutta jos kirjaan suhtautuu enemmän kirjoittajan kokemuspohjaisena teoksena - mitä se ymmärtääkseni onkin - niin en voi kuin suositella jos joskus on itse havahtunut tilanteeseen että toteaa itselleen "en mä nyt näin voi tehdä kun tuo voi pahoittaa mielensä".
Kirjaa lukiessa oli koko ajan jopa fyysisiä tuntemuksia, vatsaa kutkutteli, vähän kun olis ollu ihastunut johinkin. Toisinaan taas rintaa puristi.
Oon hokenut mantraa "ei musta niin väliä, kunhan muilla on hyvä olla" niin kauan ku muistan. Jo kirjaa lukiessa aloin tunnistaa arjessa tilanteita (menneitäkin) ku oon peruutellut ja pyörtänyt sanoja, tai jättänyt sanomatta etten loukkaa ja aiheuta konfliktia.
Kirjan kiitossanoissas kiitellään ihmisiä jotka on luoneet turvallisen tilan ja joiden avulla Pohjola on voinut harjoitella tapojensa muuttamista. Meinas itellä itku tulla - mä en muista koska olis ollu itsellä niin turvallista tilaa että olisin voinut olla aidosti oma itseni. Se on surullista, mutta tunne on myös vapauttava - tästä on hyvä kasvaa.
Tää oli paikoin tosi tunnelatautunut teos. Mua ei oo vuosiin häirinny painajaiset, mut muistan yhden tosiaan unen vieläkin. Ja se herättää edelleen ahdostusta, sen näkeminen loppu vähän samaan tapaan ku kirjassa kerrotun noidan vainot unessa, mörkö paloiksi ja unet loppu.
Toinen asia mikä sai tunteet pintaan oli veden hakeminen isovanhemman kanssa kaivolta. Mä tein tätä meidän mummin kanssa.
Jos painajaiset tai muuten uni on arka aihe, suosittelen ja en suosittele. Ei tästä mitään suurta self help teosta oo tehty, eikä oo ollu tatkoituskaan.
Hyviä tatinoita muiden unista ja/tai niiden puutteesta.
Vähän jäi semmonen "meh" olo kirjasta. Alku oli hyvää pohdintaa herkkyydestä ja parisuhteesta, mut loppu meni vähän liikaa "mutta anna mahdollisuus myös jumalolennoille" paasaukseks.
Pitänee tutkia lisää erityisherkkyydestä kertovaa kirjallisuutta, mutta ehkä ei parisuhdemielessä.
Välillä oli vähän sellainen kahlaamisen meininki, en jotenkin välittänyt liiemmin raamatun läpikäynnistä ja muista uskonnollisista aatoksista mitä eräs kirjan henkilö kävi läpi.
Jopa kirjan pappi oli todella samaistuttava ja raikas henkilö tuohon kirjaoppineeseen filsofoivaan jeesustelijaan (anteeksi ilmaisu, mutta kävi vähän raskaaksi teksti välillä).
Muuten kirja oli sellainen vähän liikaa venytetty ilmestyskirjallinen eepos. Ei nyt ihan suosikkeihin mene, mutta koska muutamat hahmot sykähdytti yllättävästi niin sellainen armollinen 3/5.
Pari ensimmäistä lukua takana ja heti on kyllä melkoisen vahva aikamatka omiin koulukiusausaikoihin. Saas nähdä miten tarina etenee ja millainen tunteiden vuoristorata tästä tulee.
Tää oli kyllä ihan kiva miljööltään ja muuten, mut jotenkin vähän semmonen "meh".
Nopealukuinen, mut juoni ja hahmot vähän pintapuolisia. Leinon muut teokset on ollu mielestäni parempia.
Aivan mahtava pieni välipalakirja. Just sopivaa kieli poskella huumoria mitä ehkä kaipasin tähän väliin, samalla kuitenkin sopivan vakavaa pohdiskelua miten sopeutua erilaisena ihmisenä yhteiskuntaan.
Tää oli kyllä mukava iltasatu, sopivasti kaikkea mysteeristä, ei liian poukkoileva ja sekava juoni - ehkä jopa vähän turhan suoraviivainen ja helppo. Mutta, kun on tapana kuunnella äänikirjaa iltaisin lähinnä kun menee nukkumaan, niin tämänlaiset teokset on just parhaita siihen.
Helppoa luoda omin mielikuvin ympäristö, hahmot ja tapahtumat, antaa vaan tarinan rullata ja mielikuvituksen laukata.
Vähän jäi harmittamaan, että tuli luettua todella lyhyissä pätkissä pitkän ajan kuluessa.
Väliin mahtui enemmän lukemista taas kuin kuuntelemista, mutta..
Teoksena jotenkin tosi poukkoileva, ainakin alkuun - mennään ristiin rastiin ajassa ja vielä eri aikajaksoissa. Lopussa hyppely vähän rauhoittuu, mutta alku oli kyllä omaan makuun turhan sekava. Muutenkin jäi jotenkin sellainen keskinkertaisen teoksen maku, ei mitään suuria oivalluksia tai tarinallista hekumaa.