Pohjattoman surullista tilitystä. Minäkertoja, kirjailija rypee vuoden verran masennuksessa ja muistelee isäänsä. Äitikin suree. Vaimo sentään yrittää elää normaalia elämää. Pätevästi sanoitettu, mutta turhan suppea romaani. Tammisen muista teoksista tuttu melankolia ja elämän koomisuutta ymmärtävä viisaus on vaihtunut silkkaan synkyyden jumiin.