Helena Vehkaojan toimittama tai yhdessä Karjalaisen kanssa kirjoittama vaalikirja. Erikoinen yhdistelmä yksityistä ja yleistä, jopa niin että tuli tunne että Karjalainen ei olisi pitänyt päiväkirjaa(?). Poissa on kaikenlainen tylsä jaarittelu ja poliittinen kahnaus. Yleistajuisuus ja suomettumisen ajan Suomen tilaa avaava sekä tapahtumia kiteyttävä tyyli kantaa hienosti vielä 45 vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen. Karjalainen on jäänyt historiaan lähinnä tankero-vitsien hahmona ja muovikasseineen lentokentällä sekoilevana Kekkosen varjona. On piristävää lukea tapahtumista hänen näkökulmastaan. Henkilöhistorian ja politiikan turhien kiemuroiden sivuuttaminen on sekä kirjan vahvuus että heikkous. Julkisuudessa käynyt poliittinen loanheitto alkoi toden teolla vasta myöhemmin, äityen jopa selkäänpuukotuksiksi. Karjalaisella itsellään suhde neuvostoliittolaisiin oli sekä vahvuus että heikkous, loputon reissaaminen itänaapuriin ja Kekkosen bileisiin osallistuminen vaati ankaran veronsa alkoholismin muodossa. Nopeasti heti teoksen ilmestymisen jälkeen Karjalaiselta meni ura ja terveys.

Kun vyön alla on muun muassa EEC, EFTA, ETYK, SEV, KEVSOS, pitkä ura Suomen pankissa sekä kausia Suomen pääministerinä, on selvää että ilman ahkeruutta ja omistautumista ei tällaisiin saavutuksiin ylletä. Kirja saa pohtimaan mitä olisi tapahtunut, jos asiat olisivat menneet hieman toisin ja Karjalaisesta olisi tullut uusi Kekkonen? Miksei Karjalaisesta ole tehty elokuvaa!?