Mäkelän kirja yhdistää hienosti omaelämäkerrallisuuden ja kirjoittajan, kiinnostavasti erilaiset työurat kirjojen parissa. Painottuen kuitenkin jälkimmäiseen. Kirja vaikuttaa rehelliseltä ja vinkkaa vai vihkaa Mäkelän ihailemien klassikkojen pariin. Tuntuu kuitenkin, kuin tätä olisi puoli väkisin ja vasta kustannusprosessin loppuvaiheessa yritetty sorvata myös jonkinlaiseksi kirjoittajan oppaaksi. Niin väkinäiseltä 30 sivun mittainen epilogi vaikuttaa. Siihenkin sisältyy kuitenkin hyviä huomioita. Tyyli vain on hieman eri kuin kirjan alkupäässä.