Alkuasetelman synnyttämä jännite hukkuu kirjan edetessä turhien detaljien paljouteen. Kirjan tärkein henkilö, ainoa jota kuvataan tarkemmin, jää etäiseksi. Tunteista kertominen on minimissä, puhumattakaan että vihjattaisiin romanttisiin kiemuroihin. Pakkanen ei missään vaiheessa päästänyt esikoisteoksestaan tuttua huumoria pilkahtamaan esiin ja tämä oli siksikin pettymys. Tarinassa on säästeliäästi mukana outoutta ja kummaa, mutta ainakin minä hämmennyin tästä sellaisella tavalla, jota kirjoittaja tuskin toivoisi.

Pisteet siitä että ei ole menty helpoimman, eli minäkertojan kautta. Muutenkin teksti on sujuvaa. Omakustanteille tyypilliset kirjoitus- ja painovirheet voisi antaa anteeksi, jos kirjan rakenne toimisi ja tekstimassa perustelisi itsensä. Sekavan ja vääriä kysymyksiä herättävän lopetuksen kruunaa clifhangeri. Se ja tähänastisen kehittelyn onnahtelu ei kuitenkaan houkuttele jatkamaan saagan parissa.