Olen myyty.

Juu, kirjassa oli heikkoutensa, mutta kokonaisuus on silti viiden tähden arvoinen. Eikä pelkästään viiden tähden, vaan myös paikan favorites-hyllyssä!

Henkilöhahmoissa – erityisesti Heiskassa – oli paikoin onttoutta. Kieli oli välillä vähän kankeaa. Mieluusti katson näitä puutteita läpi sormien, sillä olemme vasta sekä tarinan että Kamulan kirjailijanuran alussa.

Polveileva tarina kuljettaa lukijan läpi 1400-luvun Savon. Juvalta Rantasalmelle ja pohjoisiin erämaihin, joissa karjalaiset ja lappalaiset ovat uhkana. Tenhon kasvutarina, Varpun murrosiän kipuilut, Matelin suru, Heiskan omat kasvukivut... kaikesta raapaistiin pintaa, vaan mihinkään en päässyt kunnolla kiinni, mutta juuri sopivasti kuitenkin. En olisi mitään pikkupojan kasvutarinaa kirjasta toivonutkaan, en murkkuikäisen juttuja, enkä surussa vellomista, enkä kasvukipuja. Tasapaino on vaikea laji, ja Kamula on mielestäni onnistunut tasapainottamaan hahmojen tarinat mestarillisesti.

Yörnin äijä ansaitsee oman kappaleensa, sillä jos jonkin kirjan jonkin hahmon tahtoisin eläväksi, olevaksi, se olisi Yörnin äijä. Persoonaa, eksentrisyyttä ja viisautta, kaikkea samassa hahmossa. Rakastin joka kohtausta, jossa Yörnin äijä oli mukana. Kerrassaan nerokkaasti rakennettu hahmo, josta toivon jatko-osien kertovan enemmän.

Hienoa!