Kirja alkaa hellyttävänä kuvauksena muistisairaan vanhuksen pienimuotoisesta arjesta, mutta takaumien kautta keriytyy pikkuhiljaa auki varsin synkeitäkin sävyjä sisältävä tarina perheväkivallasta. Tarina kerrotaan vanhuksen näkökulmasta, mikä perustelee tässä tapauksessa hyvin eri aikatasojen välillä pomppivan kerrontatavan. Muistin epäluotettavuus nousee esiin keskeisenä teemana. Kirja on ehkä luonteeltaan enemmän genrekirjallisuutta kuin mikään syvällinen psykologinen tutkielma, mutta onnistui kyllä monin paikoin koskettamaan.