User Profile

I got this book out the library a while ago and only got around to starting it last month, and today I have to return it... I made it about halfway through so far. The stories inside are by turns moving, heartwarming and also a bit sad.

But there are positive threads running throughout the book: the belief that things can get better - and that they are getting better, and pride in the contributors' intersecting queer and Sami identities.

Rakenteeltaan melko tyypillinen seikkailuntäyteinen elämäntarina syntymästä vanhuuden päiviin, mutta kirjasta tekee tavanomaista kiinnostavamman se, että se on kerrottu täkäläisessä kirjallisuudessa harvemmin tavatusta islamilaisesta näkökulmasta. Leo Afrikkalainen eli al-Hasan Muhammad al-Wazzan al-Fasi on todellinen historiallinen henkilö, ja tässä romaanissa Amin Maalouf eläytyy hänen elämäntarinaansa kaikkine käänteineen. Tarina alkaa muslimien hallitsemasta Granadasta, jonka kastiliaanit pian valloittavat, ja Hasanin perhe pakenee Maghrebiin. Hasan pääsee jo nuorena hallitsijan lähettilääksi, mutta aina välillä onni kääntyy huonommaksi ja sitten taas paremmaksi, ja elämä kuljettaa Afrikan halki Kairoon, sieltä Konstantinopoliin ja myöhemmin Roomaan paavin hoviin. Kyllähän tätä ilokseen luki, ja lukukokemusta voi sanoa ennen kaikkea juuri avartavaksi. Suosittelen.

Kertomus 1900-luvun alun Shanghaissa kasvavasta brittipojasta, jonka vanhemmat katoavat ja joka lähetetään Englantiin sukulaistädin hoiviin ja josta sitten tulee menestyvä yksityisetsivä. Tai oikeastaan kertomus siitä, kuinka tämä orvoksi jäänyt mies yrittää selvittää vanhempiensa katoamisen ja siinä sivussa myös... estää toisen maailmansodan syttymisen? Tai jotain? Nimittäin siinä vaiheessa, kun tarina vihdoin käy vähän vauhdikkaammaksi, se käy myös vähän sekavammaksi. Joka tapauksessa brittien siirtomaapolitiikka on kirjassa ihan aiheesta kritiikin kohteena, enkä tiedä oliko kirjoittajan tavoitteena saada lukijat sympatisoimaan päähenkilöä ja hänen perhettään mutta minä en ainakaan sympatisoinut yhtään.

Nuori orjaksi ryöstetty poika kasvaa mieheksi ja matkan varrella karkaa, elää erilaisissa yhteisöissä ja lopulta löytää paikkansa. Ihan jees vaihtoehtoisten elämäntapojen kuvaamista, mutta hemmetti soikoon kun juonielementtinä tässäkin oli sellainen, että päähenkilön sisko raiskattiin ja tapettiin ja siitä päähenkilö sai sysäyksen karata orjuudesta. Luulin että tällainen sekoilu on jo lopetettu. Niin paljon kuin Le Guinia on kehuttu, niin jäi kyllä siitä kohtauksesta paha maku suuhun.

2009 julkaistiin eka kertaa tämä lyhentämätön versio. Ekasta käännöksestä oli jätetty pois jotain kohtia moraalisen paheksunnan takia (esim. luku lesboudesta), mutta suuren osa leikatuista osista voi kyllä jättää huoletta lukematta. Esimerkiksi yksityiskohtainen analyysi Beauvoirin aikalaiskirjallisuudesta ei kauheasti aukene näin vajaa vuosisata myöhemmin toisella kielellä luettuna.

Moni asia kirjassa sen sijaan ei ole vanhentunut lainkaan, mikä on joko uskomaton saavutus Beauvoirilta tai uskomaton epäonnistuminen meiltä muilta.

Todella kiinnostava, hyvin kirjoitettu ja selvästi hyvin lähteisiin perustuva kertomus keskiajasta, joka (siis keskiaika sellaisena kuin sen tunnemme) tuntuu olevan suurelta osin uuden ajan keksintöä.

Hienosti kirjoitettu kirja, josta tulee välillä mieleen Sinuhe egyptiläinen, välillä 1984. Kieli on kaunista. Mutta mietityttämään jäi, mikä kirjan sanoma itse asiassa oli. Ehkä se on lukijan itse keksittävä.

Kaksi nuorta miestä elää sodan keskellä Beirutissa, tekee työtä ja vähän muutakin, koska yhteiskunnan rakenteet ovat luhistuneet ja kaikki tekevät vähän muutakin. Peli kovenee, pikkuhuijauksista edetään puolisotilaallisiin joukkoihin ja kädet tahriutuvat vereen. Päähenkilö lähtee viimein, mutta löytää itsensä sivullisena Ranskasta.

Kovaa menoa, nyrkit ja aseet puhuvat ja naisetkin saavat kaltoinkohtelusta osansa. Sellaista rupesin miettimään, kun päähenkilö haaveilee lähdöstä Romaan — ei siis Roomaan vaan Romaan — ja libanonilaisbändi Mashrou' Leilallakin on kappale nimeltä Roman, niin onko tää myyttinen Roma joku erityinen libanonilainen juttu?

Viisi tähteä, koska kirja on hyvin kirjoitettu, jännittävä ja ennen kaikkea ajatuksia herättävä. Kommentoi nykyaikaa ja ajan virtauksia liikaa sormella osoittelematta, ja pakottaa samalla miettimään suuria kysymyksiä. Henkilöiden kuvaus voisi toki olla syvempää, mutta päähenkilön kehitys on kuvattu hyvin - lukija saa itse miettiä, miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, koska hän ei itsekään siitä välttämättä heti ymmärrä. #yliaika

Olipas innostava ja selkeästi kirjoitettu kirja aiheesta. Kyllä minä tämän kirjan tiedoilla voisin jo uskaltaa kokeilla pähkinöiden istuttamista omalle pihalle. Pitää vain suunnitella paikat ja lajikkeet ja selvittää, mistä saa sopivat taimet... Ah!

Hilpeä kertomus vuolassanaisesta veijarista, joka pääsee keisarin ottopojaksi ja sepittää historiaa todeksi minkä ehtii. Kasvutarinan jälkeen päästään vielä myyttiselle matkalle orienttiin ja ratkomaan yhtä suljetun huoneen kuolemantapaustakin. Kuten Econ kirjalta odottaa sopii, filosofian ja uskon kysymyksiä väännellään minkä ehditään ja monin paikoin sanailulle saa nauraa. Valitettavasti naishahmojen rooli kirjassa on lähinnä toimia statistina ja sitten kuolla pois, mistä jää vähän tympeä maku. Mutta muuten oikein mukavaa kohellusta keskiajan Euroopassa.

Joukko Jugoslavian pakolaisia hakee paikkaansa 1990-luvun puolivälin Amsterdamissa ja kipuilee menneisyyden ja nykyisyyden kanssa. Kirja vie lukijan syvälle tunnetiloihin, ja jos olet pelannut Disco Elysiumia, niin voin antaa sellaisen vinkin, että lue tämä kirja samalla kun kuuntelet Sea Powerin diskografiaa, niin pääset vieläkin syvemmälle tunnetiloihin. Sen jälkeen ei tee hetkeen mieli muuta kuin ponderoida orbia.

Ei pygee kygee. Juoni on tympeä — seurataan pakkomielteisesti rakastunutta dudea, joka ei suostu jättämään naista rauhaan edes 50 vuoden jälkeen — ja kerronta puuduttavaa.