Rutikuivassa satiirissa Englannin kuningattaren kypsällä iällä aloittama lukuharrastus aiheuttaa paheksuntaa paskanjäykän hoviväen ja virkamiehistön keskuudessa. Odottelin takakansitekstin perusteella jonkinlaista bibliofiilistä kirjallisuuden transformatiivisen voiman ylistystä, mutta eipä tässä tainnut olla loppujen lopuksi kyse ollenkaan kirjoista. Tarkoituksena taisi pikemminkin olla piikitellä brittiläistä yläluokkaa ja sen pinnallista sivistyneisyyttä. Lukukokemuksena joka tapauksessa turhan kuivakka.