User Profile

Toimiva kirja, jos tykkää wushu-genrestä. Heti alusta lähtien käy selväksi että kyseessä on usean kirjan sarja ja juonet tulevat olemaan pitkiä ja polveilevia. Hahmoja on paljon ja melkein pitäisi pitää kirjaa muistaakseen kuka kukin on.

Taistelukohtaukset ovat hienoja, mutta ylenmääräiseen kuvailuun ei sorruta. Usein mainitaan vain hahmon suorittaman erikoisliikkeen nimi ja loput jätetään lukijan mielikuvituksen varaan.

Vaahteravarjon tarina oli ihan mielenkiintoinen, mutta ei lainkaan niin surullinen kuin ajattelin sen olevan. Hanhisulan tarina muutti käsitykseni kokonaan parantajasta ja oli itseasiassa hyvinkin traaginen. Korppitassun tarina oli varmaan kaikkein surullisin tarina koko sarjassa tähän mennessä. Se oli sekä hieno, haikea että riipaiseva samaan aikaan.

Täplälehden tarina oli näistä kolmesta kaikkein surullisin, eikä ihmekään. Samalla se oli myös paras niistä. Tiikerisydämen raivo oli ihan mielenkiintoinen ja se antoi uuden näkökulman ensimmäisen saagan tapahtumille. Kyyhkysiiven hiljaisuus oli kaihea päätös tai välinäytös neljännen saagan loppuun.

Kolme lyhyttä tarinaa, jotka valottavat muiden kirjojen kertomatta jättämiä tapahtumia. Varsinkin Taivasklaanista kertova tarina oli tunteita raastava.

Nyaa~

Tarina ystävyydestä, yhdessä selviytymisestä ja oman tien valitsemisesta oli vaihteeksi oikein hyvä soturikissat kertomus. Uudella klaanipäälliköllä on tassut täynnä töitä ja epävarmuus omista taidoista hankaloittaa päätöksiä Vatukkakynnen yrittäessä huolehtia omasta klaanistaan.

Saagan loppu. Vaikka kolmannessa ja neljännessä saagassa oli hyvätkin hetkensä, pidin kahdesta ensimmäisestä paljon enemmän. Hahmot kasvoivat henkilöinä (kissoina) mukavasti tarinan edetessä, mutta erikoisvoimia omaavat kissat ja yliluonnolliset tapahtumat eivät oikein iskeneet.

Irtonaisia juonenpäitä ruvetaan keräilemään sopiviin nippuihin ja lähemmäksi toisiaan. Ilmassa on vielä paljon kysymysmerkkejä ja selvittämättömiä asioita, mutta loppu lähenee vääjäämättä.

Varissulka on noussut kyllä ehdottomasti yhdeksi suosikkiparantajistani. Alun valittavasta ja itsesäälissä rypevästä katista ei ole juuri mitään merkkejä jäljellä.

Uskomatonta, mutta totta. Varissulka on kyllä kärttyisä, mutta enemmän Keltahampaan tapaan kuin pahaisen teinin. Parantajat ovat saagojen parasta antia ja Varissulka on kovaa vauhtia nousemassa yhdeksi suosikeistani Keltahampaan ja Mutaturkin seuraan.