Lumo reviewed Tinarinnat by Johanna Sinisalo
Tinarinnat
4 stars
Satuin näkemään lyhyen arvion tästä Mastodon-syötteelläni juuri juhannuksen maissa niin otin tämän sitten luettavaksi. Ja hyvä onkin, onhan tämä kuitenkin ihan minun kirjojani. Hyvä ettei mennyt ohitse.
Usein tällaiset "moderni ote kalevalaan"-koitokset vähän pelottaa, kun ne niin helposti sortuu väkisin vääntämiseen ja/tai sitten kompastuu omaan hottiin moderniuteensa. Varsinkin runomittaan on helppo kompastua jos sitä ei hallitse, ja pelkkä kalevalan säkeiden lainaaminen jättää hyvin helposti kylmäksi.
Tämä onnekseni ei kuitenkaan kompastellut, vaan kukin novelli oli itsessään hyvä teksti, ja ne tuntuivat itseasiassa välillä hämmästyttävän luontevilta konseptien ja aikakausien yhdistelmiltä. Erityisesti jäi mieleen jonkun näistä alku, jossa oltiin hyvin kalevalaisessa metsämaisemassa jonne sitten kuvattiin moottoritien ääniä - enkä oikeastaan edes kyseenalaistanut sitä vaan mietin että joo, siltähän täällä pitääkin kuulostaa.
Pidin myös siitä tavasta millä nämä eivät olleet sidottuja toisiinsa. Tässä on muutama, ainakin kolme eri tulkintaa Louhesta. Ja kun kahden ensimmäisen novellin välillä kiinnitin huomiota että Louhen tyttärillä oli eri nimet, …
Satuin näkemään lyhyen arvion tästä Mastodon-syötteelläni juuri juhannuksen maissa niin otin tämän sitten luettavaksi. Ja hyvä onkin, onhan tämä kuitenkin ihan minun kirjojani. Hyvä ettei mennyt ohitse.
Usein tällaiset "moderni ote kalevalaan"-koitokset vähän pelottaa, kun ne niin helposti sortuu väkisin vääntämiseen ja/tai sitten kompastuu omaan hottiin moderniuteensa. Varsinkin runomittaan on helppo kompastua jos sitä ei hallitse, ja pelkkä kalevalan säkeiden lainaaminen jättää hyvin helposti kylmäksi.
Tämä onnekseni ei kuitenkaan kompastellut, vaan kukin novelli oli itsessään hyvä teksti, ja ne tuntuivat itseasiassa välillä hämmästyttävän luontevilta konseptien ja aikakausien yhdistelmiltä. Erityisesti jäi mieleen jonkun näistä alku, jossa oltiin hyvin kalevalaisessa metsämaisemassa jonne sitten kuvattiin moottoritien ääniä - enkä oikeastaan edes kyseenalaistanut sitä vaan mietin että joo, siltähän täällä pitääkin kuulostaa.
Pidin myös siitä tavasta millä nämä eivät olleet sidottuja toisiinsa. Tässä on muutama, ainakin kolme eri tulkintaa Louhesta. Ja kun kahden ensimmäisen novellin välillä kiinnitin huomiota että Louhen tyttärillä oli eri nimet, mietin että olisi ehkä ollut hauskaa luoda näille vähän yhtenäisempi maailma ja sitoa tuollaisilla yksityiskohdilla enemmän yhteen. Mutta muutin kuitenkin mieleni: oikeastaan on juuri päinvastoin: se että nämä kaikki ovat hyvin erilaisia tulkintoja aiheestaan, vahvistaa enemmänkin tunnelmaa kuin nämä olisivatkin vain kokoelma otteita laajemmasta myyttien kudelmasta, eikä varten vasten kokoelmaa varten kirjoitettuja.
Kuten novellikokoelmissa usein on, ensimmäiseksi ja viimeiseksi oli valikoitu joukon parhaat. Ensimmäisestä (Louhi) ei varmaan edes voi sanoa muuta kuin sen mikä tämän kirjan varmaan lainatuin lausahdus on.
Viimeinen (Ilmatar) taas menee niin scifiksi äärettömine aikoineen ja avaruuksineen, että melkein tuntui kuin se olisi vaatinut novellia laajempaa käsittelyä. Jätti kyllä vaikutuksen.
Eivätkä muut näistä paljoa häviä, mainittakoon vielä "Tuurin vaimo" ja "Tuonen tytti" joista pidin paljon. Myönnettävä tosin on että mahtui tähän kokoelmaan toki myös myös muutama vähemmän mieleenpainuvat novelli, mutta niissäkin oli ihan kelvollinen ja viihdyttävä ydinidea.
