Katso suomalaista!
3 stars
Suomalaisuuden aiheesta kirjoitetaan useimmiten joko historioitsijoiden tai poliitikkojen kynistä, mutta psykologista näkökulmaa harvoin esitetään. Tunne itsesi, suomalainen tutkii erityisesti synnynnäisiä temperamentteja tutkivan psykologian professorin näkökulmasta suomalaisuutta hyödyntäen menneen kansan sananlaskuja vuoden 2000 "tuoreella" tutkimustiedolla.
Ja ankealtahan se näyttää. Karussa maassa kun on eletty, ovat siten maamme viisauden hedelmät katkeria. Varautuminen huonoihin aikoihin lienee kaiken viisauden ydin. Silloin pelattiin varman päälle, ja tuntemattomiin suhtauduttiin varauksella. Tämä perinne on kantautunut mukanamme, eikä nykyäänkään osata iloita onnistumisiamme, vaan suhtaudumme epäillen kaikkeen. Olemmeko onnellisin kansa? No, terve skeptimismi on paikallaan, mutta onhan tässä selvästi ollut hyvää kehitystä verrattuna entisiin aikoihin.
Ehkä mielenkiintoisin havainto on työn luonteen muutos: on totta, että sananlaskujen agraari-Suomessa työn merkitys oli erityisasemassa, eikä laiskureita tai muita unelmoijia suvaittu. Voisi siten kuvitella, että nykyajan suorituspainoitteinen työelämä saisi kiitosta, mutta totuus on yllättäen päinvastainen. Työn lisäksi tärkeintä oli myös sen kiireettömyys: "Ku näät kiiree tuleva, niin käyt istumaa ja lasket kiiree ohitse." …
Suomalaisuuden aiheesta kirjoitetaan useimmiten joko historioitsijoiden tai poliitikkojen kynistä, mutta psykologista näkökulmaa harvoin esitetään. Tunne itsesi, suomalainen tutkii erityisesti synnynnäisiä temperamentteja tutkivan psykologian professorin näkökulmasta suomalaisuutta hyödyntäen menneen kansan sananlaskuja vuoden 2000 "tuoreella" tutkimustiedolla.
Ja ankealtahan se näyttää. Karussa maassa kun on eletty, ovat siten maamme viisauden hedelmät katkeria. Varautuminen huonoihin aikoihin lienee kaiken viisauden ydin. Silloin pelattiin varman päälle, ja tuntemattomiin suhtauduttiin varauksella. Tämä perinne on kantautunut mukanamme, eikä nykyäänkään osata iloita onnistumisiamme, vaan suhtaudumme epäillen kaikkeen. Olemmeko onnellisin kansa? No, terve skeptimismi on paikallaan, mutta onhan tässä selvästi ollut hyvää kehitystä verrattuna entisiin aikoihin.
Ehkä mielenkiintoisin havainto on työn luonteen muutos: on totta, että sananlaskujen agraari-Suomessa työn merkitys oli erityisasemassa, eikä laiskureita tai muita unelmoijia suvaittu. Voisi siten kuvitella, että nykyajan suorituspainoitteinen työelämä saisi kiitosta, mutta totuus on yllättäen päinvastainen. Työn lisäksi tärkeintä oli myös sen kiireettömyys: "Ku näät kiiree tuleva, niin käyt istumaa ja lasket kiiree ohitse." "Hiljaa hyvä tulee" on ilmaisu, jota havaitsen itsekin käyttäväni. Ymmärrettiin enemmän työn laadullisen puolen päälle, ei katsottu pelkästään työnteon tehokkuuteen.
Kirjan tärkein viesti lienee kuitenkin se, ettemme ole persooniemme vankeja, vaan voimme jossain määrin ohjata itseämme itsehillinnällä, -tiedostamisella ja -ymmärryksellä. Suomalaisiin luonteenpiirteisiimme ei ole tarpeen tyytyä, mutta ei ne ole suurimmalta osin haitaksikaan.
Lukukokemuksena kirja oli valtaosin kuivan asiapitoista, mikä venytti kirjan lukuaikaa. En silti kutsuisi sitä akateemiseksi tekstiksi, sikäli kun kirjaan oli ripoteltu erinäisiä yhteiskunnallisia ja poliittisia kannanottoja terveen henkisen elämän puolesta. Erityisesti sen ajan koulutuspoliittiset muutokset herättivät professorissa arvostelua, ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin korjaammekin nykyään silloin kylvämää satoa.