I, Robot

En tiedä mitään roboteista tai tekoälystä. Siitä huolimatta nämä tulevaan aikaan sijoittuvat novellit olivat kumman kiehtovia. Ne heijastelevat väistämättä kirjoittamisaikansa (1951- 1976) amerikkalaista yhteiskuntaa ja kirjoittajaansa sen yhteiskunnan jäsenenä. Luultavasti Asimovia pidettiin liberaalina - näin päättelen novelleista, joissa voi nähdä viittauksia ajan rotukysymyksiin ja kansalaisoikeustaisteluun.
Novelleissa eletään miesten maailmassa - ensimmäisenä esiintyvä nainen on robopsykologi, lahjakas mutta suloton ikäneito, joka hurahtaa säälittävällä tavalla nuorempaan kollegaansa ja lopulta "tappaa" asiasta tietävän robotin. Hänet esitellään uudestaan kaksisataa vuotta myöhempään aikaan sijoittuvassa novellissa robotiikan suojeluspyhimyksenä. Toinen nainen on pyhimysmäisen kiltti, mutta nokkela "Pikkuneiti".
Asimovilta näyttää kokonaan menneen ohi naisten pyrkimykset vapaampaan elämään - tai ehkä hänen kokemuspiirissään ei ollut suffragetteja. Mutta mustien ja mieshumanoidien tuntoja hän tuntuu ymmärtävän.
Kuinkahan paljon meiltä menee tulevaisuuden ennustamisessa pieleen tai jää kehityskulkuja huomaamatta? Asimovin aikana valloitettiin avaruutta, kehitettiin robotiikkaa ja oltiin jonkin verran huolissaan ympäristöasioista, mutta ei osattu nähdä tietoyhteyksien räjähdysmäistä kehittymistä, avaruuden valloituksen liian suuriksi nousevia kuluja tai pienten kansallisvaltioiden sinnittelyä isompien liittoumien sijaan.
Käännös on sikäli ok, että sekin heijastaa aikaansa. En tiedä, kuinka monet sanoista ovat Asimovin tai kääntäjän kehittämiä. Novellissa "Välikohtaus kolmesataavuotisjuhlissa" nauratti tämä: "Janek työnsi soijapuikkopurkin sivuun niin että transiitti kilahti kevyesti selluliittia vasten."
Kaiken kaikkiaan itse en koe novellien pääteemaksi robotiikkaa (tai nykykatsannossa tekoälyä), vaan ennemminkin sen pohdiskelua, mitä ihmisyys on. Laaja aihe, ilmankos Asimovilta jäi puolet ihmiskunnasta käsittelyn ulkopuolelle. Mutta kukapa meistä täydellinen.

Isaac Asimov: I, Robot (Paperback, 1984, Del Rey) 4 stars

I read it in dribs and drabs over the past few months. Although obviously anachronistic about robotic hardware, computer technology, and gender relations since it was written so long ago it was still a great exploration of how "the three laws" of robotics plays out in life scenarios. I loved the vignette style format and its attempt to deep dive into the technical problems being explored. I can see why all that is way too dry for others though.

I've read other Asimov and enjoyed his work immensely, but this one was.. Okay? Like, its a collection of short stories that center around the logic in the three laws of robotics, but the problem is that some of the logic the characters employ isn't exactly logical? It was rather annoying to be screaming at the book about an obvious solution where the book also seemed to pride itself on being cerebral.

The art is beautiful, but I didn't enjoy the story as much. A bit too dark, grimy and complicated for my taste. The matriarchy was interesting, although I don't think I noticed much of 1900's asia... But it's not like I know anything about 1900's Asia, haha. After I had worked my way to the end I did end up liking it. If I can find the next volume from my library I'll read it.