Lapsen äänellä kerrottu kasvutarina ja sukukertomus kongolaisesta perheestä Tansaniassa. Takana ovat väkivaltaiset siirtomaa-ajat, mutta kotikasvatus on edelleen ankaraa ja väkivaltaista ja asenteet tiukan misogyyniset.
Virtaavan veden sukua on afrikkalainen tarina. Se kertoo Adista, joka on kirjan alussa kuusivuotias ja asuu perheineen Tansaniassa Dar es Salaamissa. Perhe on tullut Tansaniaan alunperin Zairesta, isä on jonkinlainen diplomaatti, eikä perhe ole ihan täysin sopeutunut Tansaniaan. Isä pitää ankaraa uskonnollista kuria, isoimmat sisarukset ovat jo muuttaneet kotoa ja ennen pitkää isosisko Dinakin lähtee. Adin seuraksi jää vain sairaalloinen pikkusisko Mai, joka on saanut nimensä kongolaiselta isomummolta.
Adilla on salaisuus, joka liittyy alakerrassa asuvaan alaikäisiä tyttöjä viekoittelevaan Monsieur Éléphantiin, salaisuus, josta jos isä tietäisi... Adi joutuu lapsena kantamaan epämääräistä syyllisyyttä ja häpeää, jolle hänellä ei oikein ole sanoja. Mukana kulkee myös suvun tarinat, Adi kertoo Maille isomummo Main tarinaa ja tapahtumien lomassa kerrotaan muitakin suvussa kulkevia kertomuksia. Lapsikertoja ei ole koskaan mikään helppo ratkaisu, mutta tässä se toimii oikein mainiosti.
Kirja on suomennettu ruotsista. Kirjoittaja Kayo Mpoyi asuu Ruotsissa, mutta on muuttanut perheineen maahan Tansaniasta. Kansiliepeiden mukaan kirjassa kuuluvat …
Virtaavan veden sukua on afrikkalainen tarina. Se kertoo Adista, joka on kirjan alussa kuusivuotias ja asuu perheineen Tansaniassa Dar es Salaamissa. Perhe on tullut Tansaniaan alunperin Zairesta, isä on jonkinlainen diplomaatti, eikä perhe ole ihan täysin sopeutunut Tansaniaan. Isä pitää ankaraa uskonnollista kuria, isoimmat sisarukset ovat jo muuttaneet kotoa ja ennen pitkää isosisko Dinakin lähtee. Adin seuraksi jää vain sairaalloinen pikkusisko Mai, joka on saanut nimensä kongolaiselta isomummolta.
Adilla on salaisuus, joka liittyy alakerrassa asuvaan alaikäisiä tyttöjä viekoittelevaan Monsieur Éléphantiin, salaisuus, josta jos isä tietäisi... Adi joutuu lapsena kantamaan epämääräistä syyllisyyttä ja häpeää, jolle hänellä ei oikein ole sanoja. Mukana kulkee myös suvun tarinat, Adi kertoo Maille isomummo Main tarinaa ja tapahtumien lomassa kerrotaan muitakin suvussa kulkevia kertomuksia. Lapsikertoja ei ole koskaan mikään helppo ratkaisu, mutta tässä se toimii oikein mainiosti.
Kirja on suomennettu ruotsista. Kirjoittaja Kayo Mpoyi asuu Ruotsissa, mutta on muuttanut perheineen maahan Tansaniasta. Kansiliepeiden mukaan kirjassa kuuluvat Mpoyin suvun omat tansanialaiset tarinat. Toivottavasti kirja ei kovin omaelämäkerrallinen ole, sillä Adin vaiheisiin mahtuu paljon kaikenlaista epämiellyttävääkin, jota kuusivuotias tyttö ei ymmärrä, mutta aikuinen lukija sitäkin tuskallisemmin.
Oma viehätyksensä näissä afrikkalaisissa tarinoissa on. Taustalla vaikuttaa siirtomaa-aika, tässä tapauksessa Kongon julmat belgialaiset siirtomaaisännät, joiden jättämä leima näkyy monta sukupolvea myöhemmin. Naisten asema, uskonnon käyttäminen alistamisen ja väkivallan työkaluna, afrikkalaisen kulttuurin monimuotoisuus... tässä on paljon kiinnostavia aineksia. Monipuolinen kirja.
