Pimeän jälkeen

Vielä yksi japanilainen mahtui toukokuun japanilaisten kirjojen lukupiiriin.

Tämä oli kiva vilkaisu yöllisen Tokion tapahtumiin ja ensimmäinen Murakamin teos, jonka olen lukenut. En nyt ihan kympillä tästä innostunut, oli liian mystinen ja vähän poukkoileva. Ja jotenkin tuntui loppuvan kesken, vaikka niinhän nuo yöunet tuntuvat joskus itselläkin tekevän...

Kirja on kuitenkin helppolukuinen ja siinä on selkeitä, erilaisia hahmoja, joiden puuhailuihin päästään tutustumaan. Ihan ok, mutta ilmeisesti ei ihan perinteisintä Murakamia ja en nyt tämän perusteella tiedä, haluanko lukea häneltä enää muuta...

Erinäisin tavoin hieman erilainen Murakamin romaani. Ensinnäkin tämä on lyhyt, sopii hyvin luettavaksi yhdellä istumalla esimerkiksi yhden yön kuluessa, mikä onkin sopivaa, sillä kirjan tapahtumatkin sijoittuvat yhteen yöhön Tokiossa. Toisekseen päähenkilö ei ole itseään etsivä varhaiskeski-ikäinen jannu, joka löytää menneisyydestään jotain mystistä, vaan kaksi eri syistä kaupungilla yötä valvovaa nuorta kohtaa toisensa sattumalta ja toinen tuppautuu toisen seuraan. Kolmanneksi kertojaratkaisu on erikoinen, joskin tämä sinne tänne zuumaileva me-kertoja on kirjan ontuvimpia elementtejä. Mutta hiukan vinksahtanut ja mystinen tunnelma on silti kohdallaan, kuten Murakamin romaanilta sopii odottaakin.