Ajassa kiinni oleva romaani vuosikymmenen takaisesta Turkista, jossa sosiaalisen median voimaannuttama nuoriso pyristeli kohti vapautta. Ja kun sanon ajassa kiinni oleva, niin tarkoitan, että tuntuu nyt hiukan vanhentuneelta. Sen sijaan parinkymmenen vuoden päästä kirja voi jälleen tuntua raikkaan terävältä. Joka tapauksessa, kuten nimessä sanotaan, seitsentoistavuotias tyttö (ja hänen perheensä ja ystävänsä) kohtaa kerralla ihan liian monta vastoinkäymistä ja huomaa äkkiä paenneensa puun latvaan. Siellä hän sitten lähes koko kirjan ajan on ja kertoilee lukijoille niitä tapahtumia, jotka johtivat puuhun päätymiseen.
Tyttö puussa on jo kolmas lukemani kirja, jossa joku muuttaa puuhun asumaan. Liki nimetön teinityttö Istanbulissa ratkaisee elämänsä kriisin kiipeämällä Gülhanen puistossa kasvavan plataanin latvaan, eikä aio enää ikinä laskeutua alas. Taakse jää julma maailma, jossa on mielenosoituksia, pommi-iskuja ja väkivaltaa.
Kerronta on villiä ja heittelehtivää. Vihainen teinityttö vuodattaa kirjan sivuille tuskaansa ja kertoo siinä sivussa perheensä värikästä tarinaa. On törkyturpainen mummo, äiti, täti, Hülya-täti, ja miehet sitten sivuosassa. Pääpaino on naisissa, joiden niskaan Turkissakin kaikki ylisukupolviset vääryydet lopulta kasautuvat. Nuoren päähenkilön elämään on kasautunut menetyksiä epäreiluissa määrin. Vaan puussa asuessa tyttö kohtaa kenties rakkauttakin, viereisessä luksushotellissa työskentelevän pojan muodossa.
Kertoja on kovin epäluotettava ja poukkoilee aiheesta toiseen. Se on kiinnostavaa ja värikästä, mutta pidemmän päälle tekee kirjasta aika raskasta luettavaa. Aiheetkin ovat usein aika rankkoja. Noin 350 sivun mittaisena kirja on aika pitkä, lyhyempänä ja tiiviimpänä tällainen tyyli olisi maistunut paremmin. Nyt lukeminen oli kävi välillä työstä, etenkin kun …
Tyttö puussa on jo kolmas lukemani kirja, jossa joku muuttaa puuhun asumaan. Liki nimetön teinityttö Istanbulissa ratkaisee elämänsä kriisin kiipeämällä Gülhanen puistossa kasvavan plataanin latvaan, eikä aio enää ikinä laskeutua alas. Taakse jää julma maailma, jossa on mielenosoituksia, pommi-iskuja ja väkivaltaa.
Kerronta on villiä ja heittelehtivää. Vihainen teinityttö vuodattaa kirjan sivuille tuskaansa ja kertoo siinä sivussa perheensä värikästä tarinaa. On törkyturpainen mummo, äiti, täti, Hülya-täti, ja miehet sitten sivuosassa. Pääpaino on naisissa, joiden niskaan Turkissakin kaikki ylisukupolviset vääryydet lopulta kasautuvat. Nuoren päähenkilön elämään on kasautunut menetyksiä epäreiluissa määrin. Vaan puussa asuessa tyttö kohtaa kenties rakkauttakin, viereisessä luksushotellissa työskentelevän pojan muodossa.
Kertoja on kovin epäluotettava ja poukkoilee aiheesta toiseen. Se on kiinnostavaa ja värikästä, mutta pidemmän päälle tekee kirjasta aika raskasta luettavaa. Aiheetkin ovat usein aika rankkoja. Noin 350 sivun mittaisena kirja on aika pitkä, lyhyempänä ja tiiviimpänä tällainen tyyli olisi maistunut paremmin. Nyt lukeminen oli kävi välillä työstä, etenkin kun henkilöt ja tapahtumat menevät herkästi vähän sekaisin ja lopulta on myös hivenen epäselvää, mitä uskoa ja mitä ei.
Luin kuitenkin loppuun asti ja kyllähän Tyttö puussa, raskaudestaan huolimatta, avaa mielenkiintoisen näkökulman elämään nykypäivän Turkissa. Päähenkilötytön näkökulmasta Istanbul näyttäytyy aivan eri valossa kuin mikä vaikkapa sanomalehtien sivuilla näkyvä Turkki on.
