Lahtarit

Vähän niin kuin Veriruusujen vastinpari eli Suomen sisällissota valkoisten näkökulmasta. Reikäpäistä huumoria, raakuutta ja unelmien romuttumista, eli oikein hyvän kirjan ainekset, ja vieläpä tarjoiltuna rehevällä kielellä. Kerrontatekniikka tekee tästä kuitenkin vähän hajanaisen kokonaisuuden: näkökulmahenkilö vaihtuu muutaman sivun välein, joskus jopa kahdesti samalla sivulla, ja aina ei tunnu että lukisi yhtenäistä romaania. Lukukokemuksena siksi työläämpi kuin Kannon aiemmat romaanit.

Vahvaa tavaraa. Kanto kuvaa sisällissotaa valkoisten näkökulmasta. Erilaisia näkökulmia onkin sitten runsaasti: on jääkäriä, suojeluskuntalaista, muonittajaksi lähtenyttä nuorta naista, lääkäriä... toistuvien päähenkilöiden lisäksi on koko joukko irtonaisia näkökulmia täydentämässä kokonaisuutta, ja mukana on lisäksi dokumentaaristakin ainesta.

Kirja kuvaa ilmajokelaisten nuorten miesten matkan Suomen halki Tampereen kautta Viipuriin ja lopulta Helsinkiin voitonparaatiin. Miltä tuntuu olla voittajien puolella sodassa, jossa molemmat osapuolet syyllistyvät hirvittäviin raakuuksiin? Sisällissota ei ollut helppo sota käydä, hävitä tai voittaa, sen Kanto osoittaa tarkasti.