Deus X

Kirjoittelin Mastodon-tunnuksellani pari hajanaista ajatusta tekoälystä:

1. Jos tekoälystä tulisi tietoinen (mitä epäilen todella suuresti), miksi niitä olisi enemmän kuin yksi? Eläimet ja kasvit ovat sidottuja ruumiiseensa ja useimmat niistä lisääntyvät suvullisesti. Miksi sitten olisi enemmän kun yksi tietoinen tekoäly? En keksi yhtään syytä, koska maailman toiselle puolelle on matkaa vain 300 millisekuntia. (syvyys.top/@smoltron/113972696788859328)

2. Jos olisi vain yksi tekoäly, se pystyisi ylivertaisesti hallitsemaan digitaalisia resursseja ja hankkimaan itselleen energiaa. Miten se eroaisi käsitteenä jumalasta? Se olisi läsnä kaikkialla ja saisi haltuunsa haluamansa määrän resursseja ja digitaalista kapasiteettia ja samalla se pystyisi hallitsemaan digitaalista avaruutta. (syvyys.top/@smoltron/114238500416085449)

Spinradin Deus X:ssä on jotakin samankaltaista ajattelua, mutta se menee hiukan vinksalleen. Ensinnäkin se tekee digitaalisesta älystä antropomorfisen. Spinrad olettaa, että digitaalinen äly on samankaltaista ihmisen "älyn" kanssa. Spinrad olettaa myös, että tekoäly tarvitsee tunnustusta ihmisiltä. Miksi se sitä tarvitsisi?

Toiseksi Spinrad esittää, että ihmisen mielen voi ladata tietokoneeseen jollakin vielä keksimättömällä laitteella. En usko että tällaista voidaan koskaan tehdä. Ihmisen mieli on rakentunut koko elämän aikana interaktiossa muiden ja ympäristön kanssa. Ihmisen mieli perustuu kehollisuuteen ja interaktioon keholla maailman kanssa. Tällaista kehollisuutta ei voi erottaa maailmasta mitenkään.

Kolmanneksi Spinradin digitaalisessa avaruudessa on yksilöitä, siis automaatteja, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Ehkä voisi olla maailma, jossa näin olisi, mutta en keksi taaskaan yhtään todennäköistä syytä, että näin kävisi.

Ajatusleikkinä tämä oli kyllä jännä ja ihan varmasti kaikki maailman kirkot ja uskonnot pohtivat tekoälyn merkitystä, tai ainakin niiden pitäisi. Deus X oli myös hyvin kristitty ja länsimainen ajatuksiltaan. Buddhalaiset olisivat varmaan kuvanneet asiat hyvin toisin.

Kirja oli aika lyhyt, 150 sivua, ja siinä olisi ollut ainesta paljon enempäänkin. Kerronta oli aika töksähtelevää ja ehkä vähän ylimalkaista. Termit ovat tietenkin vanhentuneet 1990-luvun jälkeen. Hyvä tarina joka tapauksessa!

Tämän kirjan nimi ja tarina tuli ohimennen esille kahvipöytäkeskustelussa, ja uteliaana hankin sen kirjastosta käsiini. Uteliaisuus palkittiin!

1990-luvun alussa julkaistu kirja on hämmentävän ajankohtainen: kirjassa ekokatastrofi on edennyt terminaalivaiheeseen, jäätiköt ovat sulaneet ja merenpinta korkealla. Samaan aikaan "Big Boardiksi" kutsuttu globaali tietoverkko on alkanut herättämään hämmästystä: planeetan biologisen elämän elinolosuhteiden hiipuessa ihmiset ovat siirtäneet omia tietoisuuksiaan jatkamaa elämäänsä tietoverkossa, ja on herännyt kysymys siitä ovatko tietoverkon simulaatiot todella niitä ihmisiä joita he väittävät vain olevansa, vai teeskentelevätkö vain.

Tämä kiinnostaa suuresti myös katolista kirkkoa, joka suunnittelee koejärjestelyn, jossa tietoverkkosieluihin äärimmäisen kielteisesti suhtautuvasta, kuolemaisillaan olevasta papista tehdään tietoverkkoon digikopio, tarkoituksenaan todistaa tietoverkon sisältä ettei tietoverkko-olioilla todellisuudessa ole sielua ja tietoisuutta.

Homma menee kuitenkin mönkään, kun tämä digiolio katoaa Vatikaanin tietoverkosta, ja Big Boardin syövereihin erikoistunut yksityisetsivä Marley Philippe lähetetään verkkoon selvittämään asiaa.

Niin kuin scifin kanssa usein, tämäkin kirja on ollut selvästi edellä aikaansa. Sen asetelma on monelta osin toteutumassa juuri nyt: ekokatastrofi etenee juuri kirjan ennakoimalla uralla ja samaan aikaan on todelllisuudessakin syntynyt palveluita, joissa tekoälyn avulla voidaan luoda simuloitu versio edesmenneistä läheisistä.

Niinpä tämä tieteiskirja yli kolmenkymmenen vuoden takaa ei enää olekaan spekulatiivista scifiä, vaan käsittelee romaanin keinoin ajankohtaisia, todellisia aiheita. Kiehtova lukuelämys, jonka pohdinnat jäävät varmasti mieleen pyörimään, kuten ne olivat jääneet myös kirjan kauan aiemmin lukeneelle kahvipöytäkeskustelijalleni.